ja

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan ja merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan ja sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten ja sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta ja on tässä. Sanan ja määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananja määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: , , , -ja, -jä

Kansainvälinen

Lyhenne

ja

  1. japanin kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

Suomi

Konjunktio

ja

  1. (rinnastuskonjunktio, kopulatiivinen) yhdistää rinnasteisia sanoja tai lauseita
    Siellä oli poikia ja tyttöjä.
    Haluaisin tämän ja tuon.
    Koirat kirkuvat, ja lehmät lentävät.
    Menin kotiin ja aloin soittaa pianoa.
    Iltapalaksi on leipää, juustoa, kinkkua, tomaattia ja maitoa.

Ääntäminen

Etymologia

Suomelle, vatjalle, virolle, liiville ja saamelle yhteinen germaaninen laina. Vrt gootin jah ’ja’, ja ’niin’, jai ’todella’, ruotsin ja ’niin’, saksan ja ’niin’ ja englannin yes. Vrt. myös viron jah ’niin, kyllä’. Murteellinen merkitys ’myös’ lienee aikaisempi.

Käännökset

Adverbi

ja

  1. (murteellinen) myös
    Minä tulen ja. 'Minä tulen myös.'
    Onko totta ja? 'Onko totta myös?'

Käännökset

Aiheesta muualla

  • ja Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

ja, JA, ajatellaan yleensä taipumattomana ja taivutetaan vain jälkiosan puolesta yhdyssanamuodosteessa jos tarpeen.

  1. (logiikka) Ja-funktio JA.

Käännökset

Liittyvät sanat

Alasorbi

Pronomini

ja (genetiivi, datiivi ja akkusatiivi /preposition jälkeen mnjo; instrumentaali mnu; lokatiivi mnjo)

  1. (persoonapronomini) minä

Espanja

Interjektio

ja

  1. hah (kuvaa naurua)

Hollanti

Interjektio

ja

  1. kyllä

Kroaatti

Pronomini

  1. (persoonapronomini) minä

Taivutus

nominatiivi
genetiivi
akkusatiivi
mȅne/me
datiivi mȅni/mi
lokatiivi mȅni
instrumentaali mnȏm/mnóme

Liittyvät sanat

Latvia

Konjunktio

ja

  1. (alistuskonjunktio) jos
    Ja tu ej, tad es arī eju. – Jos sinä lähdet, myös minä lähden.

Lähteet

  • Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012.
Verkkoversio: LEL 2012

Liivi

Konjunktio

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja
    ja nei kōgaz − ja niin edelleen

Liittyvät sanat

Lähteet

  • Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012
Verkkoversio: LEL 2012
  • Liivi-Suomi Netidigisõnad / Giellatekno, UiT Norges arktiske universitet
oahpa.no liv-fin

Pohjoissaame

Konjunktio

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja

Aiheesta muualla

  • ja Saamelaiskielten etymologisessa tietokannassa Álgussa

Puola

Pronomini

ja

  1. (persoonapronomini) minä

Taivutus

nominatiivi ja
genetiivi mnie
datiivi mnie/mi
akkusatiivi mnie
instrumentaali mną
lokatiivi mnie

Ruotsi

Interjektio

ja

  1. kyllä

Ääntäminen

  • IPA: /jɑː/, /ja/, /ɑː/

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • ja Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Saksa

Interjektio

ja

  1. kyllä

Ääntäminen

Aiheesta muualla

  • ja Dudenissa (saksaksi)

Serbia

Pronomini

(kyrillinen: ја)

  1. (persoonapronomini) minä

Liittyvät sanat

Sloveeni

Pronomini

ja

  1. (persoonapronomini) minä

Viro

Konjunktio

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja, sekä, (rinnakkaismuoto ning
    mehed ja naised – miehet ja naiset
    Ostsin kaks ja pool kilo mandariine. – Ostin kaksi ja puoli kiloa mandariineja.
    Töö oli raske ja nõudis palju jõudu. – Työ oli raskas ja vaati paljon voimia.
    ja siis? – ja sitten, entä sitten?

Aiheesta muualla

  • ja Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • Eesti keele põhisõnavara: PSV / ja

Võro

Konjunktio

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.
  2. 58 Erste Person Dolnoserbsko-nimske słowniki