äänehtiä

Hello, you have come here looking for the meaning of the word äänehtiä. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word äänehtiä, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say äänehtiä in singular and plural. Everything you need to know about the word äänehtiä you have here. The definition of the word äänehtiä will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofäänehtiä, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Ingrian

Etymology

From ääne- (“sound”) +‎ -htiä.

Pronunciation

Verb

äänehtiä

  1. (intransitive) to exclaim, cry out

Conjugation

Conjugation of äänehtiä (type 7/oppia, t- gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular äänehin en äänehi 1st singular oon äänehtint, oon äänehtinyt en oo äänehtint, en oo äänehtinyt
2nd singular äänehit et äänehi 2nd singular oot äänehtint, oot äänehtinyt et oo äänehtint, et oo äänehtinyt
3rd singular äänehtii ei äänehi 3rd singular ono äänehtint, ono äänehtinyt ei oo äänehtint, ei oo äänehtinyt
1st plural äänehimmä emmä äänehi 1st plural oomma äänehtinneet emmä oo äänehtinneet
2nd plural äänehittä että äänehi 2nd plural ootta äänehtinneet että oo äänehtinneet
3rd plural äänehtiit1), äänehtivät2), äänehittää evät äänehi, ei äänehitä 3rd plural ovat äänehtinneet evät oo äänehtinneet, ei oo äänehitty
impersonal äänehittää ei äänehitä impersonal ono äänehitty ei oo äänehitty
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular äänehin en äänehtint, en äänehtinyt 1st singular olin äänehtint, olin äänehtinyt en olt äänehtint, en olt äänehtinyt
2nd singular äänehit et äänehtint, et äänehtinyt 2nd singular olit äänehtint, olit äänehtinyt et olt äänehtint, et olt äänehtinyt
3rd singular äänehti ei äänehtint, ei äänehtinyt 3rd singular oli äänehtint, oli äänehtinyt ei olt äänehtint, ei olt äänehtinyt
1st plural äänehimmä emmä äänehtinneet 1st plural olimma äänehtinneet emmä olleet äänehtinneet
2nd plural äänehittä että äänehtinneet 2nd plural olitta äänehtinneet että olleet äänehtinneet
3rd plural äänehtiit1), äänehtivät2), äänehittii evät äänehtinneet, ei äänehitty 3rd plural olivat äänehtinneet evät olleet äänehtinneet, ei olt äänehitty
impersonal äänehittii ei äänehitty impersonal oli äänehitty ei olt äänehitty
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular äänehtisin en äänehtis 1st singular olisin äänehtint, olisin äänehtinyt en olis äänehtint, en olis äänehtinyt
2nd singular äänehtisit, äänehtiist1) et äänehtis 2nd singular olisit äänehtint, olisit äänehtinyt et olis äänehtint, et olis äänehtinyt
3rd singular äänehtis ei äänehtis 3rd singular olis äänehtint, olis äänehtinyt ei olis äänehtint, ei olis äänehtinyt
1st plural äänehtisimmä emmä äänehtis 1st plural olisimma äänehtinneet emmä olis äänehtinneet
2nd plural äänehtisittä että äänehtis 2nd plural olisitta äänehtinneet että olis äänehtinneet
3rd plural äänehtisiit1), äänehtisivät2), äänehittäis evät äänehtis, ei äänehittäis 3rd plural olisivat äänehtinneet evät olis äänehtinneet, ei olis äänehitty
impersonal äänehittäis ei äänehittäis impersonal olis äänehitty ei olis äänehitty
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular äänehi elä äänehi 2nd singular oo äänehtint, oo äänehtinyt elä oo äänehtint, elä oo äänehtinyt
3rd singular äänehtikköö elköö äänehtikö 3rd singular olkoo äänehtint, olkoo äänehtinyt elköö olko äänehtint, elköö olko äänehtinyt
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural äänehtikkää elkää äänehtikö 2nd plural olkaa äänehtinneet elkää olko äänehtinneet
3rd plural äänehtikkööt elkööt äänehtikö, elköö äänehittäkö 3rd plural olkoot äänehtinneet elkööt olko äänehtinneet, elköö olko äänehitty
impersonal äänehittäköö elköö äänehittäkö impersonal olkoo äänehitty elköö olko äänehitty
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular äänehtinen en äänehtine
2nd singular äänehtinet et äänehtine
3rd singular äänehtinnöö ei äänehtine
1st plural äänehtinemmä emmä äänehtine
2nd plural äänehtinettä että äänehtine
3rd plural äänehtinnööt evät äänehtine, ei äänehittäne
impersonal äänehittänöö ei äänehittäne
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st äänehtiä present äänehtivä äänehittävä
2nd inessive äänehties past äänehtint, äänehtinyt äänehitty
instructive äänehtien 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (äänehtikkää) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative äänehtimmää
inessive äänehtimäs
elative äänehtimäst
abessive äänehtimätä
4th nominative äänehtimiin
partitive äänehtimistä, äänehtimist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 693
Wikious
Boobota
Sagapedia