Heini

Hello, you have come here looking for the meaning of the word Heini. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word Heini, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say Heini in singular and plural. Everything you need to know about the word Heini you have here. The definition of the word Heini will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofHeini, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.
See also: heini

Faroese

Pronunciation

Proper noun

Heini m

  1. a male given name, compare Henry, Heinrich

Usage notes

Patronymics

  • son of Heini: Heinason
  • daughter of Heini: Heinadóttir

Declension

singular
indefinite
nominative Heini
accusative Heina
dative Heina
genitive Heina

Finnish

Pronunciation

Etymology 1

19th century invention from Finnish heinä (hay) or heinäkuu (July).

Proper noun

Heini

  1. a female given name
    • 1921, Maila Talvio, “Kihlasormus”, in Kootut teokset VIII, WSOY, published 1955, page 319:
      Maaliskuun keskivaiheilla oli Heini-serkun kihlailmoitus ollut lehdissä — Heini Surpaeus, Halvor Vasara — ja jo silloin oli ihmeellinen kevät alkanut.
      In the middle of March, cousin Heini's engagement was announced on the papers — Heini Surpaeus, Halvor Vasara — and the miraculous spring had begun.
    • 1989, Pälvi Ahoinpelto, Pikku Heini, Kirjapaja, →ISBN, page 76:
      Heini kuin heinäkuu.
      Annoimmeko sievän nimen turhaan? Pohdimme hartaasti kolmannelta raskauskuukaudelta.
      Jos olisimme silloin tienneet...Olisimmeko antaneet vammaisemman nimen?
      Heini like heinäkuu .
      Did we give such a pretty name in vain? So we thought from the third month of pregnancy.
      Had we known back then...Would we have given a more retarded name?
Declension
Inflection of Heini (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Heini Heinit
genitive Heinin Heinien
partitive Heiniä Heinejä
illative Heiniin Heineihin
singular plural
nominative Heini Heinit
accusative nom. Heini Heinit
gen. Heinin
genitive Heinin Heinien
partitive Heiniä Heinejä
inessive Heinissä Heineissä
elative Heinistä Heineistä
illative Heiniin Heineihin
adessive Heinillä Heineillä
ablative Heiniltä Heineiltä
allative Heinille Heineille
essive Heininä Heineinä
translative Heiniksi Heineiksi
abessive Heinittä Heineittä
instructive Heinein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of Heini (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative Heinini Heinini
accusative nom. Heinini Heinini
gen. Heinini
genitive Heinini Heinieni
partitive Heiniäni Heinejäni
inessive Heinissäni Heineissäni
elative Heinistäni Heineistäni
illative Heiniini Heineihini
adessive Heinilläni Heineilläni
ablative Heiniltäni Heineiltäni
allative Heinilleni Heineilleni
essive Heininäni Heineinäni
translative Heinikseni Heineikseni
abessive Heinittäni Heineittäni
instructive
comitative Heineineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative Heinisi Heinisi
accusative nom. Heinisi Heinisi
gen. Heinisi
genitive Heinisi Heiniesi
partitive Heiniäsi Heinejäsi
inessive Heinissäsi Heineissäsi
elative Heinistäsi Heineistäsi
illative Heiniisi Heineihisi
adessive Heinilläsi Heineilläsi
ablative Heiniltäsi Heineiltäsi
allative Heinillesi Heineillesi
essive Heininäsi Heineinäsi
translative Heiniksesi Heineiksesi
abessive Heinittäsi Heineittäsi
instructive
comitative Heineinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative Heinimme Heinimme
accusative nom. Heinimme Heinimme
gen. Heinimme
genitive Heinimme Heiniemme
partitive Heiniämme Heinejämme
inessive Heinissämme Heineissämme
elative Heinistämme Heineistämme
illative Heiniimme Heineihimme
adessive Heinillämme Heineillämme
ablative Heiniltämme Heineiltämme
allative Heinillemme Heineillemme
essive Heininämme Heineinämme
translative Heiniksemme Heineiksemme
abessive Heinittämme Heineittämme
instructive
comitative Heineinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative Heininne Heininne
accusative nom. Heininne Heininne
gen. Heininne
genitive Heininne Heinienne
partitive Heiniänne Heinejänne
inessive Heinissänne Heineissänne
elative Heinistänne Heineistänne
illative Heiniinne Heineihinne
adessive Heinillänne Heineillänne
ablative Heiniltänne Heineiltänne
allative Heinillenne Heineillenne
essive Heininänne Heineinänne
translative Heiniksenne Heineiksenne
abessive Heinittänne Heineittänne
instructive
comitative Heineinenne
Statistics
  • Heini is the 183rd most common female given name in Finland, belonging to 3,466 female individuals (and as a middle name to 402 more), according to February 2023 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

Etymology 2

See Heininen.

Proper noun

Heini

  1. a Finnish surname
Declension
Inflection of Heini (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Heini Heinit
genitive Heinin Heinien
partitive Heiniä Heinejä
illative Heiniin Heineihin
singular plural
nominative Heini Heinit
accusative nom. Heini Heinit
gen. Heinin
genitive Heinin Heinien
partitive Heiniä Heinejä
inessive Heinissä Heineissä
elative Heinistä Heineistä
illative Heiniin Heineihin
adessive Heinillä Heineillä
ablative Heiniltä Heineiltä
allative Heinille Heineille
essive Heininä Heineinä
translative Heiniksi Heineiksi
abessive Heinittä Heineittä
instructive Heinein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of Heini (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative Heinini Heinini
accusative nom. Heinini Heinini
gen. Heinini
genitive Heinini Heinieni
partitive Heiniäni Heinejäni
inessive Heinissäni Heineissäni
elative Heinistäni Heineistäni
illative Heiniini Heineihini
adessive Heinilläni Heineilläni
ablative Heiniltäni Heineiltäni
allative Heinilleni Heineilleni
essive Heininäni Heineinäni
translative Heinikseni Heineikseni
abessive Heinittäni Heineittäni
instructive
comitative Heineineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative Heinisi Heinisi
accusative nom. Heinisi Heinisi
gen. Heinisi
genitive Heinisi Heiniesi
partitive Heiniäsi Heinejäsi
inessive Heinissäsi Heineissäsi
elative Heinistäsi Heineistäsi
illative Heiniisi Heineihisi
adessive Heinilläsi Heineilläsi
ablative Heiniltäsi Heineiltäsi
allative Heinillesi Heineillesi
essive Heininäsi Heineinäsi
translative Heiniksesi Heineiksesi
abessive Heinittäsi Heineittäsi
instructive
comitative Heineinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative Heinimme Heinimme
accusative nom. Heinimme Heinimme
gen. Heinimme
genitive Heinimme Heiniemme
partitive Heiniämme Heinejämme
inessive Heinissämme Heineissämme
elative Heinistämme Heineistämme
illative Heiniimme Heineihimme
adessive Heinillämme Heineillämme
ablative Heiniltämme Heineiltämme
allative Heinillemme Heineillemme
essive Heininämme Heineinämme
translative Heiniksemme Heineiksemme
abessive Heinittämme Heineittämme
instructive
comitative Heineinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative Heininne Heininne
accusative nom. Heininne Heininne
gen. Heininne
genitive Heininne Heinienne
partitive Heiniänne Heinejänne
inessive Heinissänne Heineissänne
elative Heinistänne Heineistänne
illative Heiniinne Heineihinne
adessive Heinillänne Heineillänne
ablative Heiniltänne Heineiltänne
allative Heinillenne Heineillenne
essive Heininänne Heineinänne
translative Heiniksenne Heineiksenne
abessive Heinittänne Heineittänne
instructive
comitative Heineinenne
Statistics
  • The surname Heini belongs to 108 individuals, according to February 2023 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

German

Etymology

Clipping of Heinrich +‎ -i

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhaɪni/
  • Audio:(file)

Noun

Heini m (strong, genitive Heinis, plural Heinis)

  1. scatterbrained, stupid person; nut
    • 1991, Rudolf Augstein, Das Profil der Deutschen: Was sie vereint, was sie trennt, page 130:
      „Der hat dann“, erzählt der Pastor, „Zensuren erteilt und Empfehlungen gegeben. Ich hab immer genickt. Das war so ein dummer Heini, der war seiner Sache überhaupt nicht gewachsen.“ Und bekam womöglich gar nicht mit, daß Winfried Wenzel politisch wurde, als es in der DDR um die Bewaffnung der Armee mit SS-20-Raketen ging.
      (please add an English translation of this quotation)
    • 2005, Leander Haussmann, NVA, page 44:
      Inzwischen hatte Stadlmair seine Backen aufgepumpt und nach Worten gesucht, besonders schlagfertig war er ja nicht gerade. »Bei dir piept's wohl, du dummer Heini«, stieß er hervor, und das klang so schlaff, dass Krüger grinsen musste.
      (please add an English translation of this quotation)
    • 2007, Kay Ganahl, “Königsbriefe”, in Drei Romane: Königsbriefe/Herr Thomas/Teufelswesen, page 53:
      [] vor mir war manchmal eine ganze Reihe mit Sitzplätzen leer, hinter mir rabaukte irgendwann einmal ein dummer Heini aus Friesland.
      (please add an English translation of this quotation)

Derived terms

Proper noun

Heini

  1. a diminutive of the male given name Heinrich, equivalent to English Hank