Henrik

Hello, you have come here looking for the meaning of the word Henrik. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word Henrik, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say Henrik in singular and plural. Everything you need to know about the word Henrik you have here. The definition of the word Henrik will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofHenrik, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Danish

Proper noun

Henrik

  1. a male given name, equivalent to English Henry

References

  • Danskernes Navne, based on CPR data: 66 091 males with the given name Henrik have been registered in Denmark between about 1890 (=the population alive in 1967) and January 2005, with the frequency peak in the 1960s. Accessed on 19 June 2011.

Finnish

Etymology

From Old Swedish Henrik. Cognate with Swedish Henrik and English Henry.

Pronunciation

Proper noun

Henrik

  1. a male given name
    • 1985, Sisko Latvus, Elina, eronnut nainen, →ISBN, pages 108–109:
      Hän risti pojan vauhdikkaasti Jaakko Henrikiksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ( - - - )
      - Miehekäs nimi, kaikki kehuivat. - Ei mitään lyhenteitä niin kuin nykyisin harrastetaan, vaan kunnon suomalainen miehennimi.
      - Meistä se oli paras mahdollinen, Arto ja Helena sanoivat ja hymyilivät plyyshisohvalla pitsikolttuinen vauva keskellään.
      - Arton isoisähän oli Jaakko. Laaksosten suvussa taas on ollut Heikkejä.
      Isä nyökytteli suorastaan liikuttuneena ja sanoi arasti: - Minulla oli Heikki-serkku. Jäi Summaan.
      He quickly christened the boy Jaakko Henrik in the name of the Father, the Son and the Holy Spirit, ( - - - )
      - What a manly name, everyone praised. - Not some short name like everyone does this days, but a proper Finnish man's name.
      - We thought it was the best option, Arto and Helena said and smiled on the plush sofa with the baby dressed in lace between them.
      - Arto's grandfather was called Jaakko. Laaksonen's have had Heikkis.
      Father nodded movedly and timidly said: - I had a cousin named Heikki. Never made it out of Summa.
    • 2010, Juha Itkonen, Seitsemäntoista, Otava, →ISBN, page 7:
      Henrik. Hän katsoo teipinpalasta eikä voi olla ajattelematta nimeään ― muiden kaappien haltijoihin verrattuna se tuntuu keikarimaiselta. Arto. Spede. Kari. Jorma. Tietysti hän olisi voinut kirjoittaa Henkka, Henkaksi häntä kutsutaan, mutta olisiko se sitten parempi? Henri vielä kävisi, k on liikaa. Äidin syytä tämäkin, äiti on lisännyt k:n.
      Henrik. He looks at the piece of tape and couldn't help but think of his name ― it seems snobby compared to names on the other lockers. Arto. Spede. Kari. Jorma. He could've written Henkka too, that's what he's called after all. But would it be any better? Henri could still be okay, but the k is too much. That's mother's fault too - she had added the k.

Usage notes

  • Used for kings, saints and other historical persons. Most common given name form: Heikki.

Declension

Inflection of Henrik (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Henrik Henrikit
genitive Henrikin Henrikien
partitive Henrikiä Henrikejä
illative Henrikiin Henrikeihin
singular plural
nominative Henrik Henrikit
accusative nom. Henrik Henrikit
gen. Henrikin
genitive Henrikin Henrikien
partitive Henrikiä Henrikejä
inessive Henrikissä Henrikeissä
elative Henrikistä Henrikeistä
illative Henrikiin Henrikeihin
adessive Henrikillä Henrikeillä
ablative Henrikiltä Henrikeiltä
allative Henrikille Henrikeille
essive Henrikinä Henrikeinä
translative Henrikiksi Henrikeiksi
abessive Henrikittä Henrikeittä
instructive Henrikein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of Henrik (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative Henrikini Henrikini
accusative nom. Henrikini Henrikini
gen. Henrikini
genitive Henrikini Henrikieni
partitive Henrikiäni Henrikejäni
inessive Henrikissäni Henrikeissäni
elative Henrikistäni Henrikeistäni
illative Henrikiini Henrikeihini
adessive Henrikilläni Henrikeilläni
ablative Henrikiltäni Henrikeiltäni
allative Henrikilleni Henrikeilleni
essive Henrikinäni Henrikeinäni
translative Henrikikseni Henrikeikseni
abessive Henrikittäni Henrikeittäni
instructive
comitative Henrikeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative Henrikisi Henrikisi
accusative nom. Henrikisi Henrikisi
gen. Henrikisi
genitive Henrikisi Henrikiesi
partitive Henrikiäsi Henrikejäsi
inessive Henrikissäsi Henrikeissäsi
elative Henrikistäsi Henrikeistäsi
illative Henrikiisi Henrikeihisi
adessive Henrikilläsi Henrikeilläsi
ablative Henrikiltäsi Henrikeiltäsi
allative Henrikillesi Henrikeillesi
essive Henrikinäsi Henrikeinäsi
translative Henrikiksesi Henrikeiksesi
abessive Henrikittäsi Henrikeittäsi
instructive
comitative Henrikeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative Henrikimme Henrikimme
accusative nom. Henrikimme Henrikimme
gen. Henrikimme
genitive Henrikimme Henrikiemme
partitive Henrikiämme Henrikejämme
inessive Henrikissämme Henrikeissämme
elative Henrikistämme Henrikeistämme
illative Henrikiimme Henrikeihimme
adessive Henrikillämme Henrikeillämme
ablative Henrikiltämme Henrikeiltämme
allative Henrikillemme Henrikeillemme
essive Henrikinämme Henrikeinämme
translative Henrikiksemme Henrikeiksemme
abessive Henrikittämme Henrikeittämme
instructive
comitative Henrikeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative Henrikinne Henrikinne
accusative nom. Henrikinne Henrikinne
gen. Henrikinne
genitive Henrikinne Henrikienne
partitive Henrikiänne Henrikejänne
inessive Henrikissänne Henrikeissänne
elative Henrikistänne Henrikeistänne
illative Henrikiinne Henrikeihinne
adessive Henrikillänne Henrikeillänne
ablative Henrikiltänne Henrikeiltänne
allative Henrikillenne Henrikeillenne
essive Henrikinänne Henrikeinänne
translative Henrikiksenne Henrikeiksenne
abessive Henrikittänne Henrikeittänne
instructive
comitative Henrikeinenne

Statistics

  • Henrik is the 145th most common male given name in Finland, belonging to 4,279 male individuals (and as a middle name to 31,418 more, making it more common as a middle name), and also belongs as a middle name to 10 female individuals, according to February 2023 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

Anagrams

Hungarian

Hungarian Wikipedia has an article on:
Wikipedia hu

Pronunciation

  • IPA(key):
  • Audio:(file)
  • Hyphenation: Hen‧rik
  • Rhymes: -ik

Proper noun

Henrik

  1. a male given name, equivalent to English Henry

Declension

Inflection (stem in -e-, front unrounded harmony)
singular plural
nominative Henrik Henrikek
accusative Henriket Henrikeket
dative Henriknek Henrikeknek
instrumental Henrikkel Henrikekkel
causal-final Henrikért Henrikekért
translative Henrikké Henrikekké
terminative Henrikig Henrikekig
essive-formal Henrikként Henrikekként
essive-modal
inessive Henrikben Henrikekben
superessive Henriken Henrikeken
adessive Henriknél Henrikeknél
illative Henrikbe Henrikekbe
sublative Henrikre Henrikekre
allative Henrikhez Henrikekhez
elative Henrikből Henrikekből
delative Henrikről Henrikekről
ablative Henriktől Henrikektől
non-attributive
possessive - singular
Henriké Henrikeké
non-attributive
possessive - plural
Henrikéi Henrikekéi
Possessive forms of Henrik
possessor single possession multiple possessions
1st person sing. Henrikem Henrikjeim
2nd person sing. Henriked Henrikjeid
3rd person sing. Henrikje Henrikjei
1st person plural Henrikünk Henrikjeink
2nd person plural Henriketek Henrikjeitek
3rd person plural Henrikjük Henrikjeik

Norwegian

Etymology

Of Germanic origin, cognate with German Heinrich and English Henry. First recorded as a given name in Norway in the 13th century.

Proper noun

Henrik

  1. a male given name

References

  • Kristoffer Kruken - Ola Stemshaug: Norsk personnamnleksikon, Det Norske Samlaget, Oslo 1995, →ISBN
  • Statistisk sentralbyrå, Namnestatistikk: 13 248 males with the given name Henrik living in Norway on January 1st 2011, with the frequency peak in the 1990s. Accessed on April 29th, 2011.

Slovene

Pronunciation

Proper noun

Hẹ̑nrik m

  1. a male given name

Further reading

  • Henrik”, in Slovarji Inštituta za slovenski jezik Frana Ramovša ZRC SAZU (in Slovene), 2014–2024

Swedish

Etymology

From Old Swedish Henrik, of Germanic origin, cognate with German Heinrich and English Henry. First recorded in Sweden in 1208.

Pronunciation

Proper noun

Henrik c (genitive Henriks)

  1. a male given name
    • 1975, Christer Kihlman, Dyre prins, Wahlström & Widstrand, →ISBN, page 113:
      Som liten var jag ganska stolt över mitt namn. Donald! Det klingade minsann mäktigare det än både Kalle och Ville och Lasse. Senare, när jag upphöjt mig själv i borgarståndet och för säkerhets skull beseglat min borgerlighet genom äktenskapet med Gunnel Lindermann hade jag uppriktigt sagt gärna hetat nånting annat, nånting mera traditionellt ståndsmässigt, eller från den synpunkten konventionellare, som Johan eller Henrik eller Carl-Gustaf. Till och med Max och Moritz och Niklas hade gått an.
      (please add an English translation of this quotation)

References

  • Roland Otterbjörk: Svenska förnamn, Almqvist & Wiksell 1996, →ISBN
  • Statistiska centralbyrån and Sture Allén, Staffan Wåhlin, Förnamnsboken, Norstedts 1995, →ISBN: 60 541 males with the given name Henrik living in Sweden on December 31st, 2010, with the frequency peak in the 1970s. Accessed on 19 June 2011.