aikakausi

Hello, you have come here looking for the meaning of the word aikakausi. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word aikakausi, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say aikakausi in singular and plural. Everything you need to know about the word aikakausi you have here. The definition of the word aikakausi will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofaikakausi, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

aika +‎ kausi. Coined by Finnish clergyman and historian Johan Cajan in 1839.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑi̯kɑˌkɑu̯si/,
  • Rhymes: -ɑusi
  • Syllabification(key): ai‧ka‧kau‧si

Noun

aikakausi

  1. age, era, epoch

Declension

Inflection of aikakausi (Kotus type 27*F/käsi, t-d gradation)
nominative aikakausi aikakaudet
genitive aikakauden aikakausien
partitive aikakautta aikakausia
illative aikakauteen aikakausiin
singular plural
nominative aikakausi aikakaudet
accusative nom. aikakausi aikakaudet
gen. aikakauden
genitive aikakauden aikakausien
aikakauttenrare
partitive aikakautta aikakausia
inessive aikakaudessa aikakausissa
elative aikakaudesta aikakausista
illative aikakauteen aikakausiin
adessive aikakaudella aikakausilla
ablative aikakaudelta aikakausilta
allative aikakaudelle aikakausille
essive aikakautena aikakausina
translative aikakaudeksi aikakausiksi
abessive aikakaudetta aikakausitta
instructive — aikakausin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of aikakausi (Kotus type 27*F/käsi, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative aikakauteni aikakauteni
accusative nom. aikakauteni aikakauteni
gen. aikakauteni
genitive aikakauteni aikakausieni
aikakauttenirare
partitive aikakauttani aikakausiani
inessive aikakaudessani aikakausissani
elative aikakaudestani aikakausistani
illative aikakauteeni aikakausiini
adessive aikakaudellani aikakausillani
ablative aikakaudeltani aikakausiltani
allative aikakaudelleni aikakausilleni
essive aikakautenani aikakausinani
translative aikakaudekseni aikakausikseni
abessive aikakaudettani aikakausittani
instructive — —
comitative — aikakausineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aikakautesi aikakautesi
accusative nom. aikakautesi aikakautesi
gen. aikakautesi
genitive aikakautesi aikakausiesi
aikakauttesirare
partitive aikakauttasi aikakausiasi
inessive aikakaudessasi aikakausissasi
elative aikakaudestasi aikakausistasi
illative aikakauteesi aikakausiisi
adessive aikakaudellasi aikakausillasi
ablative aikakaudeltasi aikakausiltasi
allative aikakaudellesi aikakausillesi
essive aikakautenasi aikakausinasi
translative aikakaudeksesi aikakausiksesi
abessive aikakaudettasi aikakausittasi
instructive — —
comitative — aikakausinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aikakautemme aikakautemme
accusative nom. aikakautemme aikakautemme
gen. aikakautemme
genitive aikakautemme aikakausiemme
aikakauttemmerare
partitive aikakauttamme aikakausiamme
inessive aikakaudessamme aikakausissamme
elative aikakaudestamme aikakausistamme
illative aikakauteemme aikakausiimme
adessive aikakaudellamme aikakausillamme
ablative aikakaudeltamme aikakausiltamme
allative aikakaudellemme aikakausillemme
essive aikakautenamme aikakausinamme
translative aikakaudeksemme aikakausiksemme
abessive aikakaudettamme aikakausittamme
instructive — —
comitative — aikakausinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aikakautenne aikakautenne
accusative nom. aikakautenne aikakautenne
gen. aikakautenne
genitive aikakautenne aikakausienne
aikakauttennerare
partitive aikakauttanne aikakausianne
inessive aikakaudessanne aikakausissanne
elative aikakaudestanne aikakausistanne
illative aikakauteenne aikakausiinne
adessive aikakaudellanne aikakausillanne
ablative aikakaudeltanne aikakausiltanne
allative aikakaudellenne aikakausillenne
essive aikakautenanne aikakausinanne
translative aikakaudeksenne aikakausiksenne
abessive aikakaudettanne aikakausittanne
instructive — —
comitative — aikakausinenne
third-person possessor
singular plural
nominative aikakautensa aikakautensa
accusative nom. aikakautensa aikakautensa
gen. aikakautensa
genitive aikakautensa aikakausiensa
aikakauttensarare
partitive aikakauttaan
aikakauttansa 		aikakausiaan
aikakausiansa
inessive aikakaudessaan
aikakaudessansa 		aikakausissaan
aikakausissansa
elative aikakaudestaan
aikakaudestansa 		aikakausistaan
aikakausistansa
illative aikakauteensa aikakausiinsa
adessive aikakaudellaan
aikakaudellansa 		aikakausillaan
aikakausillansa
ablative aikakaudeltaan
aikakaudeltansa 		aikakausiltaan
aikakausiltansa
allative aikakaudelleen
aikakaudellensa 		aikakausilleen
aikakausillensa
essive aikakautenaan
aikakautenansa 		aikakausinaan
aikakausinansa
translative aikakaudekseen
aikakaudeksensa 		aikakausikseen
aikakausiksensa
abessive aikakaudettaan
aikakaudettansa 		aikakausittaan
aikakausittansa
instructive — —
comitative — aikakausineen
aikakausinensa

Derived terms

compounds

Further reading

Wikious
Boobota
Sagapedia