armoitettu

Hello, you have come here looking for the meaning of the word armoitettu. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word armoitettu, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say armoitettu in singular and plural. Everything you need to know about the word armoitettu you have here. The definition of the word armoitettu will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofarmoitettu, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

armoittaa +‎ -ttu (past passive participle)

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑrmoi̯tetːu(ˣ)/,
  • Rhymes: -etːu
  • Hyphenation(key): ar‧moi‧tet‧tu

Adjective

armoitettu (comparative armoitetumpi, superlative armoitetuin)

  1. very gifted, talented (with a particular skill, especially as a performer, artist, or similar)
    armoitettu Beethovenin tulkitsija ― an inspired interpreter of Beethoven
    armoitettu tarinankertoja ― a great storyteller
  2. (religion) to whom grace has been given
    Terve Maria, armoitettu
    Hail Mary, full of grace

Declension

Inflection of armoitettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative armoitettu armoitetut
genitive armoitetun armoitettujen
partitive armoitettua armoitettuja
illative armoitettuun armoitettuihin
singular plural
nominative armoitettu armoitetut
accusative nom. armoitettu armoitetut
gen. armoitetun
genitive armoitetun armoitettujen
partitive armoitettua armoitettuja
inessive armoitetussa armoitetuissa
elative armoitetusta armoitetuista
illative armoitettuun armoitettuihin
adessive armoitetulla armoitetuilla
ablative armoitetulta armoitetuilta
allative armoitetulle armoitetuille
essive armoitettuna armoitettuina
translative armoitetuksi armoitetuiksi
abessive armoitetutta armoitetuitta
instructive — armoitetuin
comitative — armoitettuine
Possessive forms of armoitettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative armoitettuni armoitettuni
accusative nom. armoitettuni armoitettuni
gen. armoitettuni
genitive armoitettuni armoitettujeni
partitive armoitettuani armoitettujani
inessive armoitetussani armoitetuissani
elative armoitetustani armoitetuistani
illative armoitettuuni armoitettuihini
adessive armoitetullani armoitetuillani
ablative armoitetultani armoitetuiltani
allative armoitetulleni armoitetuilleni
essive armoitettunani armoitettuinani
translative armoitetukseni armoitetuikseni
abessive armoitetuttani armoitetuittani
instructive — —
comitative — armoitettuineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative armoitettusi armoitettusi
accusative nom. armoitettusi armoitettusi
gen. armoitettusi
genitive armoitettusi armoitettujesi
partitive armoitettuasi armoitettujasi
inessive armoitetussasi armoitetuissasi
elative armoitetustasi armoitetuistasi
illative armoitettuusi armoitettuihisi
adessive armoitetullasi armoitetuillasi
ablative armoitetultasi armoitetuiltasi
allative armoitetullesi armoitetuillesi
essive armoitettunasi armoitettuinasi
translative armoitetuksesi armoitetuiksesi
abessive armoitetuttasi armoitetuittasi
instructive — —
comitative — armoitettuinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative armoitettumme armoitettumme
accusative nom. armoitettumme armoitettumme
gen. armoitettumme
genitive armoitettumme armoitettujemme
partitive armoitettuamme armoitettujamme
inessive armoitetussamme armoitetuissamme
elative armoitetustamme armoitetuistamme
illative armoitettuumme armoitettuihimme
adessive armoitetullamme armoitetuillamme
ablative armoitetultamme armoitetuiltamme
allative armoitetullemme armoitetuillemme
essive armoitettunamme armoitettuinamme
translative armoitetuksemme armoitetuiksemme
abessive armoitetuttamme armoitetuittamme
instructive — —
comitative — armoitettuinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative armoitettunne armoitettunne
accusative nom. armoitettunne armoitettunne
gen. armoitettunne
genitive armoitettunne armoitettujenne
partitive armoitettuanne armoitettujanne
inessive armoitetussanne armoitetuissanne
elative armoitetustanne armoitetuistanne
illative armoitettuunne armoitettuihinne
adessive armoitetullanne armoitetuillanne
ablative armoitetultanne armoitetuiltanne
allative armoitetullenne armoitetuillenne
essive armoitettunanne armoitettuinanne
translative armoitetuksenne armoitetuiksenne
abessive armoitetuttanne armoitetuittanne
instructive — —
comitative — armoitettuinenne
third-person possessor
singular plural
nominative armoitettunsa armoitettunsa
accusative nom. armoitettunsa armoitettunsa
gen. armoitettunsa
genitive armoitettunsa armoitettujensa
partitive armoitettuaan
armoitettuansa 		armoitettujaan
armoitettujansa
inessive armoitetussaan
armoitetussansa 		armoitetuissaan
armoitetuissansa
elative armoitetustaan
armoitetustansa 		armoitetuistaan
armoitetuistansa
illative armoitettuunsa armoitettuihinsa
adessive armoitetullaan
armoitetullansa 		armoitetuillaan
armoitetuillansa
ablative armoitetultaan
armoitetultansa 		armoitetuiltaan
armoitetuiltansa
allative armoitetulleen
armoitetullensa 		armoitetuilleen
armoitetuillensa
essive armoitettunaan
armoitettunansa 		armoitettuinaan
armoitettuinansa
translative armoitetukseen
armoitetuksensa 		armoitetuikseen
armoitetuiksensa
abessive armoitetuttaan
armoitetuttansa 		armoitetuittaan
armoitetuittansa
instructive — —
comitative — armoitettuineen
armoitettuinensa

Derived terms

Participle

armoitettu

  1. past passive participle of armoittaa

Verb

armoitettu

  1. past passive indicative connegative of armoittaa

Further reading

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia