arveluttaa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word arveluttaa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word arveluttaa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say arveluttaa in singular and plural. Everything you need to know about the word arveluttaa you have here. The definition of the word arveluttaa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofarveluttaa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

arvella +‎ -uttaa; a causative verb.

Pronunciation

Verb

arveluttaa

  1. (transitive, usually atelic) to look dubious/questionable/suspicious/shady to
    Synonym: epäilyttää
  2. (transitive, usually atelic) to look unreliable/untrustworthy/undependable

Conjugation

Inflection of arveluttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. arvelutan en arveluta 1st sing. olen arveluttanut en ole arveluttanut
2nd sing. arvelutat et arveluta 2nd sing. olet arveluttanut et ole arveluttanut
3rd sing. arveluttaa ei arveluta 3rd sing. on arveluttanut ei ole arveluttanut
1st plur. arvelutamme emme arveluta 1st plur. olemme arveluttaneet emme ole arveluttaneet
2nd plur. arvelutatte ette arveluta 2nd plur. olette arveluttaneet ette ole arveluttaneet
3rd plur. arveluttavat eivät arveluta 3rd plur. ovat arveluttaneet eivät ole arveluttaneet
passive arvelutetaan ei arveluteta passive on arvelutettu ei ole arvelutettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. arvelutin en arveluttanut 1st sing. olin arveluttanut en ollut arveluttanut
2nd sing. arvelutit et arveluttanut 2nd sing. olit arveluttanut et ollut arveluttanut
3rd sing. arvelutti ei arveluttanut 3rd sing. oli arveluttanut ei ollut arveluttanut
1st plur. arvelutimme emme arveluttaneet 1st plur. olimme arveluttaneet emme olleet arveluttaneet
2nd plur. arvelutitte ette arveluttaneet 2nd plur. olitte arveluttaneet ette olleet arveluttaneet
3rd plur. arveluttivat eivät arveluttaneet 3rd plur. olivat arveluttaneet eivät olleet arveluttaneet
passive arvelutettiin ei arvelutettu passive oli arvelutettu ei ollut arvelutettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. arveluttaisin en arveluttaisi 1st sing. olisin arveluttanut en olisi arveluttanut
2nd sing. arveluttaisit et arveluttaisi 2nd sing. olisit arveluttanut et olisi arveluttanut
3rd sing. arveluttaisi ei arveluttaisi 3rd sing. olisi arveluttanut ei olisi arveluttanut
1st plur. arveluttaisimme emme arveluttaisi 1st plur. olisimme arveluttaneet emme olisi arveluttaneet
2nd plur. arveluttaisitte ette arveluttaisi 2nd plur. olisitte arveluttaneet ette olisi arveluttaneet
3rd plur. arveluttaisivat eivät arveluttaisi 3rd plur. olisivat arveluttaneet eivät olisi arveluttaneet
passive arvelutettaisiin ei arvelutettaisi passive olisi arvelutettu ei olisi arvelutettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. arveluta älä arveluta 2nd sing. — —
3rd sing. arveluttakoon älköön arveluttako 3rd sing. olkoon arveluttanut älköön olko arveluttanut
1st plur. arveluttakaamme älkäämme arveluttako 1st plur. — —
2nd plur. arveluttakaa älkää arveluttako 2nd plur. — —
3rd plur. arveluttakoot älkööt arveluttako 3rd plur. olkoot arveluttaneet älkööt olko arveluttaneet
passive arvelutettakoon älköön arvelutettako passive olkoon arvelutettu älköön olko arvelutettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. arveluttanen en arveluttane 1st sing. lienen arveluttanut en liene arveluttanut
2nd sing. arveluttanet et arveluttane 2nd sing. lienet arveluttanut et liene arveluttanut
3rd sing. arveluttanee ei arveluttane 3rd sing. lienee arveluttanut ei liene arveluttanut
1st plur. arveluttanemme emme arveluttane 1st plur. lienemme arveluttaneet emme liene arveluttaneet
2nd plur. arveluttanette ette arveluttane 2nd plur. lienette arveluttaneet ette liene arveluttaneet
3rd plur. arveluttanevat eivät arveluttane 3rd plur. lienevät arveluttaneet eivät liene arveluttaneet
passive arvelutettaneen ei arvelutettane passive lienee arvelutettu ei liene arvelutettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st arveluttaa present arveluttava arvelutettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st arveluttaakseni arveluttaaksemme
2nd arveluttaaksesi arveluttaaksenne
3rd arveluttaakseen
arveluttaaksensa
past arveluttanut arvelutettu
2nd inessive2 arveluttaessa arvelutettaessa agent4 arveluttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st arveluttaessani arveluttaessamme
2nd arveluttaessasi arveluttaessanne
3rd arveluttaessaan
arveluttaessansa
negative arveluttamaton
instructive arveluttaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form arveluttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive arveluttamassa —
elative arveluttamasta —
illative arveluttamaan —
adessive arveluttamalla —
abessive arveluttamatta —
instructive arveluttaman arvelutettaman
4th3 verbal noun arveluttaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st arveluttamaisillani arveluttamaisillamme
2nd arveluttamaisillasi arveluttamaisillanne
3rd arveluttamaisillaan
arveluttamaisillansa

Derived terms

Further reading

Wikious
Boobota
Sagapedia