avo- + tavu. First attested in 1930.
avotavu
Inflection of avotavu (Kotus type 1/valo, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | avotavu | avotavut | |
genitive | avotavun | avotavujen | |
partitive | avotavua | avotavuja | |
illative | avotavuun | avotavuihin | |
singular | plural | ||
nominative | avotavu | avotavut | |
accusative | nom. | avotavu | avotavut |
gen. | avotavun | ||
genitive | avotavun | avotavujen | |
partitive | avotavua | avotavuja | |
inessive | avotavussa | avotavuissa | |
elative | avotavusta | avotavuista | |
illative | avotavuun | avotavuihin | |
adessive | avotavulla | avotavuilla | |
ablative | avotavulta | avotavuilta | |
allative | avotavulle | avotavuille | |
essive | avotavuna | avotavuina | |
translative | avotavuksi | avotavuiksi | |
abessive | avotavutta | avotavuitta | |
instructive | — | avotavuin | |
comitative | See the possessive forms below. |