demarkaatio

Hello, you have come here looking for the meaning of the word demarkaatio. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word demarkaatio, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say demarkaatio in singular and plural. Everything you need to know about the word demarkaatio you have here. The definition of the word demarkaatio will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofdemarkaatio, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

Internationalism (see English demarcation).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈdemɑrkɑːtio/,
  • Rhymes: -ɑːtio
  • Hyphenation(key): de‧mar‧kaa‧tio

Noun

demarkaatio

  1. demarcation (act of marking a temporary border, especially between belligerent parties)

Declension

Inflection of demarkaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative demarkaatio demarkaatiot
genitive demarkaation demarkaatioiden
demarkaatioitten
partitive demarkaatiota demarkaatioita
illative demarkaatioon demarkaatioihin
singular plural
nominative demarkaatio demarkaatiot
accusative nom. demarkaatio demarkaatiot
gen. demarkaation
genitive demarkaation demarkaatioiden
demarkaatioitten
partitive demarkaatiota demarkaatioita
inessive demarkaatiossa demarkaatioissa
elative demarkaatiosta demarkaatioista
illative demarkaatioon demarkaatioihin
adessive demarkaatiolla demarkaatioilla
ablative demarkaatiolta demarkaatioilta
allative demarkaatiolle demarkaatioille
essive demarkaationa demarkaatioina
translative demarkaatioksi demarkaatioiksi
abessive demarkaatiotta demarkaatioitta
instructive — demarkaatioin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of demarkaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative demarkaationi demarkaationi
accusative nom. demarkaationi demarkaationi
gen. demarkaationi
genitive demarkaationi demarkaatioideni
demarkaatioitteni
partitive demarkaatiotani demarkaatioitani
inessive demarkaatiossani demarkaatioissani
elative demarkaatiostani demarkaatioistani
illative demarkaatiooni demarkaatioihini
adessive demarkaatiollani demarkaatioillani
ablative demarkaatioltani demarkaatioiltani
allative demarkaatiolleni demarkaatioilleni
essive demarkaationani demarkaatioinani
translative demarkaatiokseni demarkaatioikseni
abessive demarkaatiottani demarkaatioittani
instructive — —
comitative — demarkaatioineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative demarkaatiosi demarkaatiosi
accusative nom. demarkaatiosi demarkaatiosi
gen. demarkaatiosi
genitive demarkaatiosi demarkaatioidesi
demarkaatioittesi
partitive demarkaatiotasi demarkaatioitasi
inessive demarkaatiossasi demarkaatioissasi
elative demarkaatiostasi demarkaatioistasi
illative demarkaatioosi demarkaatioihisi
adessive demarkaatiollasi demarkaatioillasi
ablative demarkaatioltasi demarkaatioiltasi
allative demarkaatiollesi demarkaatioillesi
essive demarkaationasi demarkaatioinasi
translative demarkaatioksesi demarkaatioiksesi
abessive demarkaatiottasi demarkaatioittasi
instructive — —
comitative — demarkaatioinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative demarkaatiomme demarkaatiomme
accusative nom. demarkaatiomme demarkaatiomme
gen. demarkaatiomme
genitive demarkaatiomme demarkaatioidemme
demarkaatioittemme
partitive demarkaatiotamme demarkaatioitamme
inessive demarkaatiossamme demarkaatioissamme
elative demarkaatiostamme demarkaatioistamme
illative demarkaatioomme demarkaatioihimme
adessive demarkaatiollamme demarkaatioillamme
ablative demarkaatioltamme demarkaatioiltamme
allative demarkaatiollemme demarkaatioillemme
essive demarkaationamme demarkaatioinamme
translative demarkaatioksemme demarkaatioiksemme
abessive demarkaatiottamme demarkaatioittamme
instructive — —
comitative — demarkaatioinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative demarkaationne demarkaationne
accusative nom. demarkaationne demarkaationne
gen. demarkaationne
genitive demarkaationne demarkaatioidenne
demarkaatioittenne
partitive demarkaatiotanne demarkaatioitanne
inessive demarkaatiossanne demarkaatioissanne
elative demarkaatiostanne demarkaatioistanne
illative demarkaatioonne demarkaatioihinne
adessive demarkaatiollanne demarkaatioillanne
ablative demarkaatioltanne demarkaatioiltanne
allative demarkaatiollenne demarkaatioillenne
essive demarkaationanne demarkaatioinanne
translative demarkaatioksenne demarkaatioiksenne
abessive demarkaatiottanne demarkaatioittanne
instructive — —
comitative — demarkaatioinenne
third-person possessor
singular plural
nominative demarkaationsa demarkaationsa
accusative nom. demarkaationsa demarkaationsa
gen. demarkaationsa
genitive demarkaationsa demarkaatioidensa
demarkaatioittensa
partitive demarkaatiotaan
demarkaatiotansa 		demarkaatioitaan
demarkaatioitansa
inessive demarkaatiossaan
demarkaatiossansa 		demarkaatioissaan
demarkaatioissansa
elative demarkaatiostaan
demarkaatiostansa 		demarkaatioistaan
demarkaatioistansa
illative demarkaatioonsa demarkaatioihinsa
adessive demarkaatiollaan
demarkaatiollansa 		demarkaatioillaan
demarkaatioillansa
ablative demarkaatioltaan
demarkaatioltansa 		demarkaatioiltaan
demarkaatioiltansa
allative demarkaatiolleen
demarkaatiollensa 		demarkaatioilleen
demarkaatioillensa
essive demarkaationaan
demarkaationansa 		demarkaatioinaan
demarkaatioinansa
translative demarkaatiokseen
demarkaatioksensa 		demarkaatioikseen
demarkaatioiksensa
abessive demarkaatiottaan
demarkaatiottansa 		demarkaatioittaan
demarkaatioittansa
instructive — —
comitative — demarkaatioineen
demarkaatioinensa

Synonyms

Derived terms

compounds

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia