haihtua

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

haihtumassa

—

elative

haihtumasta

—

illative

haihtumaan

—

adessive

haihtumalla

—

abessive

haihtumatta

—

instructive

haihtuman

haihduttaman

4th³

verbal noun

haihtuminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	haihtumaisillani	haihtumaisillamme
2nd	haihtumaisillasi	haihtumaisillanne
3rd	haihtumaisillaan haihtumaisillansa

Derived terms

Ingrian

Etymology

Akin to Finnish haihtua (“to fade away”).

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑi̯htuɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑi̯htuɑ/,
Rhymes: -ɑi̯htoː, -ɑi̯htuɑ
Hyphenation: haih‧tu‧a

Verb

haihtua

(intransitive) to become diluted

Conjugation

Conjugation of haihtua (type 1/ampua, t- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	haihun	en haihu	1st singular	oon haihtunt, oon haihtunut	en oo haihtunt, en oo haihtunut
2nd singular	haihut	et haihu	2nd singular	oot haihtunt, oot haihtunut	et oo haihtunt, et oo haihtunut
3rd singular	haihtuu	ei haihu	3rd singular	ono haihtunt, ono haihtunut	ei oo haihtunt, ei oo haihtunut
1st plural	haihumma	emmä haihu	1st plural	oomma haihtuneet	emmä oo haihtuneet
2nd plural	haihutta	että haihu	2nd plural	ootta haihtuneet	että oo haihtuneet
3rd plural	haihtuut¹⁾, haihtuvat²⁾, haihutaa	evät haihu, ei haihuta	3rd plural	ovat haihtuneet	evät oo haihtuneet, ei oo haihuttu
impersonal	haihutaa	ei haihuta	impersonal	ono haihuttu	ei oo haihuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	haihuin	en haihtunt, en haihtunut	1st singular	olin haihtunt, olin haihtunut	en olt haihtunt, en olt haihtunut
2nd singular	haihuit	et haihtunt, et haihtunut	2nd singular	olit haihtunt, olit haihtunut	et olt haihtunt, et olt haihtunut
3rd singular	haihtui	ei haihtunt, ei haihtunut	3rd singular	oli haihtunt, oli haihtunut	ei olt haihtunt, ei olt haihtunut
1st plural	haihuimma	emmä haihtuneet	1st plural	olimma haihtuneet	emmä olleet haihtuneet
2nd plural	haihuitta	että haihtuneet	2nd plural	olitta haihtuneet	että olleet haihtuneet
3rd plural	haihtuit¹⁾, haihtuivat²⁾, haihuttii	evät haihtuneet, ei haihuttu	3rd plural	olivat haihtuneet	evät olleet haihtuneet, ei olt haihuttu
impersonal	haihuttii	ei haihuttu	impersonal	oli haihuttu	ei olt haihuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	haihtuisin	en haihtuis	1st singular	olisin haihtunt, olisin haihtunut	en olis haihtunt, en olis haihtunut
2nd singular	haihtuisit, haihtuist¹⁾	et haihtuis	2nd singular	olisit haihtunt, olisit haihtunut	et olis haihtunt, et olis haihtunut
3rd singular	haihtuis	ei haihtuis	3rd singular	olis haihtunt, olis haihtunut	ei olis haihtunt, ei olis haihtunut
1st plural	haihtuisimma	emmä haihtuis	1st plural	olisimma haihtuneet	emmä olis haihtuneet
2nd plural	haihtuisitta	että haihtuis	2nd plural	olisitta haihtuneet	että olis haihtuneet
3rd plural	haihtuisiit¹⁾, haihtuisivat²⁾, haihuttais	evät haihtuis, ei haihuttais	3rd plural	olisivat haihtuneet	evät olis haihtuneet, ei olis haihuttu
impersonal	haihuttais	ei haihuttais	impersonal	olis haihuttu	ei olis haihuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	haihu	elä haihu	2nd singular	oo haihtunt, oo haihtunut	elä oo haihtunt, elä oo haihtunut
3rd singular	haihtukoo	elköö haihtuko	3rd singular	olkoo haihtunt, olkoo haihtunut	elköö olko haihtunt, elköö olko haihtunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	haihtukaa	elkää haihtuko	2nd plural	olkaa haihtuneet	elkää olko haihtuneet
3rd plural	haihtukoot	elkööt haihtuko, elköö haihuttako	3rd plural	olkoot haihtuneet	elkööt olko haihtuneet, elköö olko haihuttu
impersonal	haihuttakkoo	elköö haihuttako	impersonal	olkoo haihuttu	elköö olko haihuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	haihtunen	en haihtune
2nd singular	haihtunet	et haihtune
3rd singular	haihtunoo	ei haihtune
1st plural	haihtunemma	emmä haihtune
2nd plural	haihtunetta	että haihtune
3rd plural	haihtunoot	evät haihtune, ei haihuttane
impersonal	haihuttannoo	ei haihuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		haihtua	present	haihtuva	haihuttava
2nd	inessive	haihtujees	past	haihtunt, haihtunut	haihuttu
2nd	instructive	haihtuen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (haihtukaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	haihtumaa
	inessive	haihtumaas
	elative	haihtumast
	abessive	haihtumata
4th	nominative	haihtumiin
	partitive	haihtumista, haihtumist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 41

haihtua

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References

Wikious

Boobota

Sagapedia