harhautuminen

Hello, you have come here looking for the meaning of the word harhautuminen. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word harhautuminen, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say harhautuminen in singular and plural. Everything you need to know about the word harhautuminen you have here. The definition of the word harhautuminen will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofharhautuminen, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

harhautua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhɑrhɑu̯tuminen/,
  • Rhymes: -uminen
  • Hyphenation(key): har‧hau‧tu‧mi‧nen

Noun

harhautuminen

  1. verbal noun of harhautua
    1. straying, going astray

Declension

Inflection of harhautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative harhautuminen harhautumiset
genitive harhautumisen harhautumisten
harhautumisien
partitive harhautumista harhautumisia
illative harhautumiseen harhautumisiin
singular plural
nominative harhautuminen harhautumiset
accusative nom. harhautuminen harhautumiset
gen. harhautumisen
genitive harhautumisen harhautumisten
harhautumisien
partitive harhautumista harhautumisia
inessive harhautumisessa harhautumisissa
elative harhautumisesta harhautumisista
illative harhautumiseen harhautumisiin
adessive harhautumisella harhautumisilla
ablative harhautumiselta harhautumisilta
allative harhautumiselle harhautumisille
essive harhautumisena harhautumisina
translative harhautumiseksi harhautumisiksi
abessive harhautumisetta harhautumisitta
instructive — harhautumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of harhautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative harhautumiseni harhautumiseni
accusative nom. harhautumiseni harhautumiseni
gen. harhautumiseni
genitive harhautumiseni harhautumisteni
harhautumisieni
partitive harhautumistani harhautumisiani
inessive harhautumisessani harhautumisissani
elative harhautumisestani harhautumisistani
illative harhautumiseeni harhautumisiini
adessive harhautumisellani harhautumisillani
ablative harhautumiseltani harhautumisiltani
allative harhautumiselleni harhautumisilleni
essive harhautumisenani harhautumisinani
translative harhautumisekseni harhautumisikseni
abessive harhautumisettani harhautumisittani
instructive — —
comitative — harhautumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative harhautumisesi harhautumisesi
accusative nom. harhautumisesi harhautumisesi
gen. harhautumisesi
genitive harhautumisesi harhautumistesi
harhautumisiesi
partitive harhautumistasi harhautumisiasi
inessive harhautumisessasi harhautumisissasi
elative harhautumisestasi harhautumisistasi
illative harhautumiseesi harhautumisiisi
adessive harhautumisellasi harhautumisillasi
ablative harhautumiseltasi harhautumisiltasi
allative harhautumisellesi harhautumisillesi
essive harhautumisenasi harhautumisinasi
translative harhautumiseksesi harhautumisiksesi
abessive harhautumisettasi harhautumisittasi
instructive — —
comitative — harhautumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative harhautumisemme harhautumisemme
accusative nom. harhautumisemme harhautumisemme
gen. harhautumisemme
genitive harhautumisemme harhautumistemme
harhautumisiemme
partitive harhautumistamme harhautumisiamme
inessive harhautumisessamme harhautumisissamme
elative harhautumisestamme harhautumisistamme
illative harhautumiseemme harhautumisiimme
adessive harhautumisellamme harhautumisillamme
ablative harhautumiseltamme harhautumisiltamme
allative harhautumisellemme harhautumisillemme
essive harhautumisenamme harhautumisinamme
translative harhautumiseksemme harhautumisiksemme
abessive harhautumisettamme harhautumisittamme
instructive — —
comitative — harhautumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative harhautumisenne harhautumisenne
accusative nom. harhautumisenne harhautumisenne
gen. harhautumisenne
genitive harhautumisenne harhautumistenne
harhautumisienne
partitive harhautumistanne harhautumisianne
inessive harhautumisessanne harhautumisissanne
elative harhautumisestanne harhautumisistanne
illative harhautumiseenne harhautumisiinne
adessive harhautumisellanne harhautumisillanne
ablative harhautumiseltanne harhautumisiltanne
allative harhautumisellenne harhautumisillenne
essive harhautumisenanne harhautumisinanne
translative harhautumiseksenne harhautumisiksenne
abessive harhautumisettanne harhautumisittanne
instructive — —
comitative — harhautumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative harhautumisensa harhautumisensa
accusative nom. harhautumisensa harhautumisensa
gen. harhautumisensa
genitive harhautumisensa harhautumistensa
harhautumisiensa
partitive harhautumistaan
harhautumistansa 		harhautumisiaan
harhautumisiansa
inessive harhautumisessaan
harhautumisessansa 		harhautumisissaan
harhautumisissansa
elative harhautumisestaan
harhautumisestansa 		harhautumisistaan
harhautumisistansa
illative harhautumiseensa harhautumisiinsa
adessive harhautumisellaan
harhautumisellansa 		harhautumisillaan
harhautumisillansa
ablative harhautumiseltaan
harhautumiseltansa 		harhautumisiltaan
harhautumisiltansa
allative harhautumiselleen
harhautumisellensa 		harhautumisilleen
harhautumisillensa
essive harhautumisenaan
harhautumisenansa 		harhautumisinaan
harhautumisinansa
translative harhautumisekseen
harhautumiseksensa 		harhautumisikseen
harhautumisiksensa
abessive harhautumisettaan
harhautumisettansa 		harhautumisittaan
harhautumisittansa
instructive — —
comitative — harhautumisineen
harhautumisinensa
Wikious
Boobota
Sagapedia