From heinä (“hay”) + keko (“stack”).
heinäkeko
Declension of heinäkeko (type 4/koivu, k- gradation, gemination) | ||
---|---|---|
singular | plural | |
nominative | heinäkeko | heinäkeot |
genitive | heinäkeon | heinäkekkoin, heinäkekoloin |
partitive | heinäkekkoa | heinäkekoja, heinäkekoloja |
illative | heinäkekkoo | heinäkekkoi, heinäkekoloihe |
inessive | heinäkeos | heinäkeois, heinäkekolois |
elative | heinäkeost | heinäkeoist, heinäkekoloist |
allative | heinäkeolle | heinäkeoille, heinäkekoloille |
adessive | heinäkeol | heinäkeoil, heinäkekoloil |
ablative | heinäkeolt | heinäkeoilt, heinäkekoloilt |
translative | heinäkeoks | heinäkeoiks, heinäkekoloiks |
essive | heinäkekonna, heinäkekkoon | heinäkekoinna, heinäkekoloinna, heinäkekkoin, heinäkekoloin |
exessive1) | heinäkekont | heinäkekoint, heinäkekoloint |
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. |