From hein + kuu. Compare Finnish heinäkuu.
heinakuu (genitive heinakuu, partitive heinakuud)
| Declension of heinakuu (ÕS type 26i/idee, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| singular | plural | ||
| nominative | heinakuu | heinakuud | |
| accusative | nom. | ||
| gen. | heinakuu | ||
| genitive | heinakuude | ||
| partitive | heinakuud | heinakuid heinakuusid | |
| illative | heinakuusse | heinakuudesse heinakuisse | |
| inessive | heinakuus | heinakuudes heinakuis | |
| elative | heinakuust | heinakuudest heinakuist | |
| allative | heinakuule | heinakuudele heinakuile | |
| adessive | heinakuul | heinakuudel heinakuil | |
| ablative | heinakuult | heinakuudelt heinakuilt | |
| translative | heinakuuks | heinakuudeks heinakuiks | |
| terminative | heinakuuni | heinakuudeni | |
| essive | heinakuuna | heinakuudena | |
| abessive | heinakuuta | heinakuudeta | |
| comitative | heinakuuga | heinakuudega | |