hoiketa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word hoiketa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word hoiketa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say hoiketa in singular and plural. Everything you need to know about the word hoiketa you have here. The definition of the word hoiketa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofhoiketa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From hoikka +‎ -eta.

Pronunciation

Verb

hoiketa

  1. (intransitive) To become slimmer.

Conjugation

Inflection of hoiketa (Kotus type 72*A/vanheta, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hoikkenen en hoikkene 1st sing. olen hoikennut en ole hoikennut
2nd sing. hoikkenet et hoikkene 2nd sing. olet hoikennut et ole hoikennut
3rd sing. hoikkenee ei hoikkene 3rd sing. on hoikennut ei ole hoikennut
1st plur. hoikkenemme emme hoikkene 1st plur. olemme hoikenneet emme ole hoikenneet
2nd plur. hoikkenette ette hoikkene 2nd plur. olette hoikenneet ette ole hoikenneet
3rd plur. hoikkenevat eivät hoikkene 3rd plur. ovat hoikenneet eivät ole hoikenneet
passive hoiketaan ei hoiketa passive on hoikettu ei ole hoikettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hoikkenin en hoikennut 1st sing. olin hoikennut en ollut hoikennut
2nd sing. hoikkenit et hoikennut 2nd sing. olit hoikennut et ollut hoikennut
3rd sing. hoikkeni ei hoikennut 3rd sing. oli hoikennut ei ollut hoikennut
1st plur. hoikkenimme emme hoikenneet 1st plur. olimme hoikenneet emme olleet hoikenneet
2nd plur. hoikkenitte ette hoikenneet 2nd plur. olitte hoikenneet ette olleet hoikenneet
3rd plur. hoikkenivat eivät hoikenneet 3rd plur. olivat hoikenneet eivät olleet hoikenneet
passive hoikettiin ei hoikettu passive oli hoikettu ei ollut hoikettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hoikkenisin en hoikkenisi 1st sing. olisin hoikennut en olisi hoikennut
2nd sing. hoikkenisit et hoikkenisi 2nd sing. olisit hoikennut et olisi hoikennut
3rd sing. hoikkenisi ei hoikkenisi 3rd sing. olisi hoikennut ei olisi hoikennut
1st plur. hoikkenisimme emme hoikkenisi 1st plur. olisimme hoikenneet emme olisi hoikenneet
2nd plur. hoikkenisitte ette hoikkenisi 2nd plur. olisitte hoikenneet ette olisi hoikenneet
3rd plur. hoikkenisivat eivät hoikkenisi 3rd plur. olisivat hoikenneet eivät olisi hoikenneet
passive hoikettaisiin ei hoikettaisi passive olisi hoikettu ei olisi hoikettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. hoikkene älä hoikkene 2nd sing.
3rd sing. hoiketkoon älköön hoiketko 3rd sing. olkoon hoikennut älköön olko hoikennut
1st plur. hoiketkaamme älkäämme hoiketko 1st plur.
2nd plur. hoiketkaa älkää hoiketko 2nd plur.
3rd plur. hoiketkoot älkööt hoiketko 3rd plur. olkoot hoikenneet älkööt olko hoikenneet
passive hoikettakoon älköön hoikettako passive olkoon hoikettu älköön olko hoikettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hoikennen en hoikenne 1st sing. lienen hoikennut en liene hoikennut
2nd sing. hoikennet et hoikenne 2nd sing. lienet hoikennut et liene hoikennut
3rd sing. hoikennee ei hoikenne 3rd sing. lienee hoikennut ei liene hoikennut
1st plur. hoikennemme emme hoikenne 1st plur. lienemme hoikenneet emme liene hoikenneet
2nd plur. hoikennette ette hoikenne 2nd plur. lienette hoikenneet ette liene hoikenneet
3rd plur. hoikennevat eivät hoikenne 3rd plur. lienevät hoikenneet eivät liene hoikenneet
passive hoikettaneen ei hoikettane passive lienee hoikettu ei liene hoikettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st hoiketa present hoikkeneva hoikettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st hoiketakseni hoiketaksemme
2nd hoiketaksesi hoiketaksenne
3rd hoiketakseen
hoiketaksensa
past hoikennut hoikettu
2nd inessive2 hoiketessa hoikettaessa agent4 hoikkenema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st hoiketessani hoiketessamme
2nd hoiketessasi hoiketessanne
3rd hoiketessaan
hoiketessansa
negative hoikkenematon
instructive hoiketen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive hoikkenemassa
elative hoikkenemasta
illative hoikkenemaan
adessive hoikkenemalla
abessive hoikkenematta
instructive hoikkeneman hoikettaman
4th3 verbal noun hoikkeneminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st hoikkenemaisillani hoikkenemaisillamme
2nd hoikkenemaisillasi hoikkenemaisillanne
3rd hoikkenemaisillaan
hoikkenemaisillansa

Further reading

Anagrams

Veps

Etymology 1

From hoik +‎ -eta.

Verb

hoiketa

  1. to become thinner
  2. to become rarified
Inflection
Inflection of hoiketa (inflection type 28/edeta)
1st infinitive hoiketa
present indic. hoikeneb
past indic. hoikeni
present
indicative
past
indicative
imperative
1st singular hoikenen hoikenin
2nd singular hoikened hoikenid hoikene
3rd singular hoikeneb hoikeni hoikekaha
1st plural hoikenem hoikenim hoikekam
2nd plural hoikenet hoikenit hoikekat
3rd plural hoiketas
hoikeneba
hoikeniba hoikekaha
sing. conneg.1 hoikene hoikenend hoikene
plur. conneg. hoikekoi hoikenugoi hoikekoi
present
conditional
past
conditional
potential
1st singular hoikenižin hoikenuižin hoikenenen
2nd singular hoikenižid hoikenuižid hoikenened
3rd singular hoikeniži hoikenuiži hoikeneneb
1st plural hoikenižim hoikenuižim hoikenenem
2nd plural hoikenižit hoikenuižit hoikenenet
3rd plural hoikenižiba hoikenuižiba hoikeneneba
connegative hoikeniži hoikenuiži hoikenene
non-finite forms
1st infinitive hoiketa
2nd infinitive 3rd infinitive
inessive hoiketes inessive hoikenemas
instructive hoiketen illative hoikenemaha
participles elative hoikenemaspäi
present active hoikenii adessive hoikenemal
past active hoikenu abessive hoikenemat
past passive hoiketud
1 In imperative: used only in the second-person singular. The plural form is used with other persons.

Etymology 2

From hoik +‎ -eta.

Verb

hoiketa

  1. to make thinner
  2. to rarify
Inflection
Inflection of hoiketa (inflection type 29/koheta)
1st infinitive hoiketa
present indic. hoikendab
past indic. hoikenzi
present
indicative
past
indicative
imperative
1st singular hoikendan hoikenzin
2nd singular hoikendad hoikenzid hoikenda
3rd singular hoikendab hoikenzi hoikekaha
1st plural hoikendam hoikenzim hoikekam
2nd plural hoikendat hoikenzit hoikekat
3rd plural hoiketas
hoikendaba
hoikenziba hoikekaha
sing. conneg.1 hoikenda hoikendand hoikenda
plur. conneg. hoikekoi hoikenugoi hoikekoi
present
conditional
past
conditional
potential
1st singular hoikendaižin hoikenuižin hoikendanen
2nd singular hoikendaižid hoikenuižid hoikendaned
3rd singular hoikendaiži hoikenuiži hoikendaneb
1st plural hoikendaižim hoikenuižim hoikendanem
2nd plural hoikendaižit hoikenuižit hoikendanet
3rd plural hoikendaižiba hoikenuižiba hoikendaneba
connegative hoikendaiži hoikenuiži hoikendane
non-finite forms
1st infinitive hoiketa
2nd infinitive 3rd infinitive
inessive hoiketes inessive hoikendamas
instructive hoiketen illative hoikendamaha
participles elative hoikendamaspäi
present active hoikendai adessive hoikendamal
past active hoikenu abessive hoikendamat
past passive hoiketud
1 In imperative: used only in the second-person singular. The plural form is used with other persons.

References

  • Zajceva, N. G., Mullonen, M. I. (2007) “утончать, утончаться”, in Uz’ venä-vepsläine vajehnik / Novyj russko-vepsskij slovarʹ [New Russian–Veps Dictionary]‎, Petrozavodsk: Periodika