From huippu (“peak, top”) + hetki (“moment”).
huippuhetki
Inflection of huippuhetki (Kotus type 7/ovi, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | huippuhetki | huippuhetket | |
genitive | huippuhetken | huippuhetkien | |
partitive | huippuhetkeä | huippuhetkiä | |
illative | huippuhetkeen | huippuhetkiin | |
singular | plural | ||
nominative | huippuhetki | huippuhetket | |
accusative | nom. | huippuhetki | huippuhetket |
gen. | huippuhetken | ||
genitive | huippuhetken | huippuhetkien | |
partitive | huippuhetkeä | huippuhetkiä | |
inessive | huippuhetkessä | huippuhetkissä | |
elative | huippuhetkestä | huippuhetkistä | |
illative | huippuhetkeen | huippuhetkiin | |
adessive | huippuhetkellä | huippuhetkillä | |
ablative | huippuhetkeltä | huippuhetkiltä | |
allative | huippuhetkelle | huippuhetkille | |
essive | huippuhetkenä | huippuhetkinä | |
translative | huippuhetkeksi | huippuhetkiksi | |
abessive | huippuhetkettä | huippuhetkittä | |
instructive | — | huippuhetkin | |
comitative | See the possessive forms below. |