Ultimately from French honneur.
Inflection of hunööri (Kotus type 5/risti, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | hunööri | hunöörit | |
genitive | hunöörin | hunöörien | |
partitive | hunööriä | hunöörejä | |
illative | hunööriin | hunööreihin | |
singular | plural | ||
nominative | hunööri | hunöörit | |
accusative | nom. | hunööri | hunöörit |
gen. | hunöörin | ||
genitive | hunöörin | hunöörien | |
partitive | hunööriä | hunöörejä | |
inessive | hunöörissä | hunööreissä | |
elative | hunööristä | hunööreistä | |
illative | hunööriin | hunööreihin | |
adessive | hunöörillä | hunööreillä | |
ablative | hunööriltä | hunööreiltä | |
allative | hunöörille | hunööreille | |
essive | hunöörinä | hunööreinä | |
translative | hunööriksi | hunööreiksi | |
abessive | hunöörittä | hunööreittä | |
instructive | — | hunöörein | |
comitative | See the possessive forms below. |