ihmata

Hello, you have come here looking for the meaning of the word ihmata. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word ihmata, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say ihmata in singular and plural. Everything you need to know about the word ihmata you have here. The definition of the word ihmata will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofihmata, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic . Cognates include dialectal Finnish ihmata (“to curse”) and dialectal Estonian ihmata (“to excite”).

Pronunciation

Verb

ihmata

  1. (transitive) to rub
  2. (transitive) to exhaust

Conjugation

Conjugation of ihmata (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular ihmaan en ihmaa 1st singular oon ihmant, oon ihmannut en oo ihmant, en oo ihmannut
2nd singular ihmaat et ihmaa 2nd singular oot ihmant, oot ihmannut et oo ihmant, et oo ihmannut
3rd singular ihmajaa ei ihmaa 3rd singular ono ihmant, ono ihmannut ei oo ihmant, ei oo ihmannut
1st plural ihmaamma emmä ihmaa 1st plural oomma ihmanneet emmä oo ihmanneet
2nd plural ihmaatta että ihmaa 2nd plural ootta ihmanneet että oo ihmanneet
3rd plural ihmajaat1), ihmaavat2), ihmataa evät ihmaa, ei ihmata 3rd plural ovat ihmanneet evät oo ihmanneet, ei oo ihmattu
impersonal ihmataa ei ihmata impersonal ono ihmattu ei oo ihmattu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular ihmaisin en ihmant, en ihmannut 1st singular olin ihmant, olin ihmannut en olt ihmant, en olt ihmannut
2nd singular ihmaisit, ihmaist1) et ihmant, et ihmannut 2nd singular olit ihmant, olit ihmannut et olt ihmant, et olt ihmannut
3rd singular ihmais ei ihmant, ei ihmannut 3rd singular oli ihmant, oli ihmannut ei olt ihmant, ei olt ihmannut
1st plural ihmaisimma emmä ihmanneet 1st plural olimma ihmanneet emmä olleet ihmanneet
2nd plural ihmaisitta että ihmanneet 2nd plural olitta ihmanneet että olleet ihmanneet
3rd plural ihmaisiit1), ihmaisivat2), ihmattii evät ihmanneet, ei ihmattu 3rd plural olivat ihmanneet evät olleet ihmanneet, ei olt ihmattu
impersonal ihmattii ei ihmattu impersonal oli ihmattu ei olt ihmattu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular ihmajaisin en ihmajais 1st singular olisin ihmant, olisin ihmannut en olis ihmant, en olis ihmannut
2nd singular ihmajaisit, ihmajaist1) et ihmajais 2nd singular olisit ihmant, olisit ihmannut et olis ihmant, et olis ihmannut
3rd singular ihmajais ei ihmajais 3rd singular olis ihmant, olis ihmannut ei olis ihmant, ei olis ihmannut
1st plural ihmajaisimma emmä ihmajais 1st plural olisimma ihmanneet emmä olis ihmanneet
2nd plural ihmajaisitta että ihmajais 2nd plural olisitta ihmanneet että olis ihmanneet
3rd plural ihmajaisiit1), ihmajaisivat2), ihmattais evät ihmajais, ei ihmattais 3rd plural olisivat ihmanneet evät olis ihmanneet, ei olis ihmattu
impersonal ihmattais ei ihmattais impersonal olis ihmattu ei olis ihmattu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular ihmaa elä ihmaa 2nd singular oo ihmant, oo ihmannut elä oo ihmant, elä oo ihmannut
3rd singular ihmatkoo elköö ihmatko 3rd singular olkoo ihmant, olkoo ihmannut elköö olko ihmant, elköö olko ihmannut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural ihmatkaa elkää ihmatko 2nd plural olkaa ihmanneet elkää olko ihmanneet
3rd plural ihmatkoot elkööt ihmatko, elköö ihmattako 3rd plural olkoot ihmanneet elkööt olko ihmanneet, elköö olko ihmattu
impersonal ihmattakkoo elköö ihmattako impersonal olkoo ihmattu elköö olko ihmattu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular ihmannen en ihmanne
2nd singular ihmannet et ihmanne
3rd singular ihmannoo ei ihmanne
1st plural ihmannemma emmä ihmanne
2nd plural ihmannetta että ihmanne
3rd plural ihmannoot evät ihmanne, ei ihmattane
impersonal ihmattannoo ei ihmattane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st ihmata present ihmaava ihmattava
2nd inessive ihmatees past ihmant, ihmannut ihmattu
instructive ihmaten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (ihmatkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative ihmaamaa
inessive ihmaamaas
elative ihmaamast
abessive ihmaamata
4th nominative ihmaamiin
partitive ihmaamista, ihmaamist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 88
Wikious
Boobota
Sagapedia