ilkeä

From Proto-Finnic *ilkëda, probably borrowed (and derived) from Proto-Germanic *ilhilaz (“bad, evil”). Cognates include Estonian ilge, English ill.

• IPA^(key): /ˈilkeæ/,
• Rhymes: -ilkeæ
• Syllabification^(key): il‧ke‧ä

ilkeä (comparative ilkeämpi, superlative ilkein)

1. bad, mean, wicked, evil
2. mischievous, troublesome, cheeky, badly behaved

   Matilla oli Eetu-niminen kaksoisveli, joka on aina ollut ilkeä ja huonokäytöksinen.

   Matthew had a twin brother called Edward, who was always mischievous and badly behaved.

3. uncomfortable, nasty, bad

   Vamman takia urheilu tuntuu tätä nykyä ilkeälle.

   Because of the injury, doing sports feels uncomfortable these days.

   • 1939, Mika Waltari, Kuka murhasi rouva Skrofin?‎, →ISBN:

     »Ilkeä kaasunhaju porraskäytävässä. Aivan pää tulee kipeäksi!»

     "A foul gas smell in the stairwell. Enough to give you a headache!"

• “ilkeä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

• IPA^(key): /ˈilkeæˣ/,
• Rhymes: -ilkeæ
• Syllabification^(key): il‧ke‧ä

ilkeä

1. inflection of iljetä:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

• läike