ilvehtiä

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

ilvehtimässä

—

elative

ilvehtimästä

—

illative

ilvehtimään

—

adessive

ilvehtimällä

—

abessive

ilvehtimättä

—

instructive

ilvehtimän

ilvehdittämän

4th³

verbal noun

ilvehtiminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	ilvehtimäisilläni	ilvehtimäisillämme
2nd	ilvehtimäisilläsi	ilvehtimäisillänne
3rd	ilvehtimäisillään ilvehtimäisillänsä

Ingrian

Etymology

From ilve (“practical joke”) +‎ -htiä. Akin to Finnish ilvehtiä.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈilʋehtiæ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈilʋehtiæ/,
Rhymes: -iæ
Hyphenation: il‧veh‧ti‧ä

Verb

ilvehtiä

(intransitive) to perform practical jokes

Conjugation

Conjugation of ilvehtiä (type 7/oppia, t- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ilvehin	en ilvehi	1st singular	oon ilvehtint, oon ilvehtinyt	en oo ilvehtint, en oo ilvehtinyt
2nd singular	ilvehit	et ilvehi	2nd singular	oot ilvehtint, oot ilvehtinyt	et oo ilvehtint, et oo ilvehtinyt
3rd singular	ilvehtii	ei ilvehi	3rd singular	ono ilvehtint, ono ilvehtinyt	ei oo ilvehtint, ei oo ilvehtinyt
1st plural	ilvehimmä	emmä ilvehi	1st plural	oomma ilvehtinneet	emmä oo ilvehtinneet
2nd plural	ilvehittä	että ilvehi	2nd plural	ootta ilvehtinneet	että oo ilvehtinneet
3rd plural	ilvehtiit¹⁾, ilvehtivät²⁾, ilvehittää	evät ilvehi, ei ilvehitä	3rd plural	ovat ilvehtinneet	evät oo ilvehtinneet, ei oo ilvehitty
impersonal	ilvehittää	ei ilvehitä	impersonal	ono ilvehitty	ei oo ilvehitty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ilvehin	en ilvehtint, en ilvehtinyt	1st singular	olin ilvehtint, olin ilvehtinyt	en olt ilvehtint, en olt ilvehtinyt
2nd singular	ilvehit	et ilvehtint, et ilvehtinyt	2nd singular	olit ilvehtint, olit ilvehtinyt	et olt ilvehtint, et olt ilvehtinyt
3rd singular	ilvehti	ei ilvehtint, ei ilvehtinyt	3rd singular	oli ilvehtint, oli ilvehtinyt	ei olt ilvehtint, ei olt ilvehtinyt
1st plural	ilvehimmä	emmä ilvehtinneet	1st plural	olimma ilvehtinneet	emmä olleet ilvehtinneet
2nd plural	ilvehittä	että ilvehtinneet	2nd plural	olitta ilvehtinneet	että olleet ilvehtinneet
3rd plural	ilvehtiit¹⁾, ilvehtivät²⁾, ilvehittii	evät ilvehtinneet, ei ilvehitty	3rd plural	olivat ilvehtinneet	evät olleet ilvehtinneet, ei olt ilvehitty
impersonal	ilvehittii	ei ilvehitty	impersonal	oli ilvehitty	ei olt ilvehitty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ilvehtisin	en ilvehtis	1st singular	olisin ilvehtint, olisin ilvehtinyt	en olis ilvehtint, en olis ilvehtinyt
2nd singular	ilvehtisit, ilvehtiist¹⁾	et ilvehtis	2nd singular	olisit ilvehtint, olisit ilvehtinyt	et olis ilvehtint, et olis ilvehtinyt
3rd singular	ilvehtis	ei ilvehtis	3rd singular	olis ilvehtint, olis ilvehtinyt	ei olis ilvehtint, ei olis ilvehtinyt
1st plural	ilvehtisimmä	emmä ilvehtis	1st plural	olisimma ilvehtinneet	emmä olis ilvehtinneet
2nd plural	ilvehtisittä	että ilvehtis	2nd plural	olisitta ilvehtinneet	että olis ilvehtinneet
3rd plural	ilvehtisiit¹⁾, ilvehtisivät²⁾, ilvehittäis	evät ilvehtis, ei ilvehittäis	3rd plural	olisivat ilvehtinneet	evät olis ilvehtinneet, ei olis ilvehitty
impersonal	ilvehittäis	ei ilvehittäis	impersonal	olis ilvehitty	ei olis ilvehitty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	ilvehi	elä ilvehi	2nd singular	oo ilvehtint, oo ilvehtinyt	elä oo ilvehtint, elä oo ilvehtinyt
3rd singular	ilvehtikköö	elköö ilvehtikö	3rd singular	olkoo ilvehtint, olkoo ilvehtinyt	elköö olko ilvehtint, elköö olko ilvehtinyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	ilvehtikkää	elkää ilvehtikö	2nd plural	olkaa ilvehtinneet	elkää olko ilvehtinneet
3rd plural	ilvehtikkööt	elkööt ilvehtikö, elköö ilvehittäkö	3rd plural	olkoot ilvehtinneet	elkööt olko ilvehtinneet, elköö olko ilvehitty
impersonal	ilvehittäköö	elköö ilvehittäkö	impersonal	olkoo ilvehitty	elköö olko ilvehitty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	ilvehtinen	en ilvehtine
2nd singular	ilvehtinet	et ilvehtine
3rd singular	ilvehtinnöö	ei ilvehtine
1st plural	ilvehtinemmä	emmä ilvehtine
2nd plural	ilvehtinettä	että ilvehtine
3rd plural	ilvehtinnööt	evät ilvehtine, ei ilvehittäne
impersonal	ilvehittänöö	ei ilvehittäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		ilvehtiä	present	ilvehtivä	ilvehittävä
2nd	inessive	ilvehties	past	ilvehtint, ilvehtinyt	ilvehitty
2nd	instructive	ilvehtien	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (ilvehtikkää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	ilvehtimmää
	inessive	ilvehtimäs
	elative	ilvehtimäst
	abessive	ilvehtimätä
4th	nominative	ilvehtimiin
	partitive	ilvehtimistä, ilvehtimist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 92
Eva Saar (2017) Isuri keele Soikkola murde sõnamuutmissüsteem (PhD thesis), Tartu University Press, page 58

ilvehtiä

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Further reading

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References

Wikious

Boobota

Sagapedia