kaakattaa (“to cackle”) + -us (“-ing”)
kaakatus
Inflection of kaakatus (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | kaakatus | kaakatukset | ||
genitive | kaakatuksen | kaakatusten kaakatuksien | ||
partitive | kaakatusta | kaakatuksia | ||
illative | kaakatukseen | kaakatuksiin | ||
singular | plural | |||
nominative | kaakatus | kaakatukset | ||
accusative | nom. | kaakatus | kaakatukset | |
gen. | kaakatuksen | |||
genitive | kaakatuksen | kaakatusten kaakatuksien | ||
partitive | kaakatusta | kaakatuksia | ||
inessive | kaakatuksessa | kaakatuksissa | ||
elative | kaakatuksesta | kaakatuksista | ||
illative | kaakatukseen | kaakatuksiin | ||
adessive | kaakatuksella | kaakatuksilla | ||
ablative | kaakatukselta | kaakatuksilta | ||
allative | kaakatukselle | kaakatuksille | ||
essive | kaakatuksena | kaakatuksina | ||
translative | kaakatukseksi | kaakatuksiksi | ||
abessive | kaakatuksetta | kaakatuksitta | ||
instructive | — | kaakatuksin | ||
comitative | See the possessive forms below. |