kaakattaa (“to cackle”) + -us (“-ing”)
kaakatus
| Inflection of kaakatus (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kaakatus | kaakatukset | |
| genitive | kaakatuksen | kaakatusten kaakatuksien | |
| partitive | kaakatusta | kaakatuksia | |
| illative | kaakatukseen | kaakatuksiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kaakatus | kaakatukset | |
| accusative | nom. | kaakatus | kaakatukset |
| gen. | kaakatuksen | ||
| genitive | kaakatuksen | kaakatusten kaakatuksien | |
| partitive | kaakatusta | kaakatuksia | |
| inessive | kaakatuksessa | kaakatuksissa | |
| elative | kaakatuksesta | kaakatuksista | |
| illative | kaakatukseen | kaakatuksiin | |
| adessive | kaakatuksella | kaakatuksilla | |
| ablative | kaakatukselta | kaakatuksilta | |
| allative | kaakatukselle | kaakatuksille | |
| essive | kaakatuksena | kaakatuksina | |
| translative | kaakatukseksi | kaakatuksiksi | |
| abessive | kaakatuksetta | kaakatuksitta | |
| instructive | — | kaakatuksin | |
| comitative | See the possessive forms below. | ||