kaihota

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

kaihoamassa

—

elative

kaihoamasta

—

illative

kaihoamaan

—

adessive

kaihoamalla

—

abessive

kaihoamatta

—

instructive

kaihoaman

kaihottaman

4th³

verbal noun

kaihoaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	kaihoamaisillani	kaihoamaisillamme
2nd	kaihoamaisillasi	kaihoamaisillanne
3rd	kaihoamaisillaan kaihoamaisillansa

Ingrian

Etymology

From kaiho (“whining”) +‎ -ta.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑi̯hotɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑi̯hotɑ/,
Rhymes: -ɑi̯hot, -ɑi̯hotɑ
Hyphenation: kai‧ho‧ta

Verb

kaihota

(intransitive) to whine
(intransitive) to complain

Conjugation

Conjugation of kaihota (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kaihoon	en kaihoo	1st singular	oon kaihont, oon kaihonnut	en oo kaihont, en oo kaihonnut
2nd singular	kaihoot	et kaihoo	2nd singular	oot kaihont, oot kaihonnut	et oo kaihont, et oo kaihonnut
3rd singular	kaihojaa	ei kaihoo	3rd singular	ono kaihont, ono kaihonnut	ei oo kaihont, ei oo kaihonnut
1st plural	kaihoomma	emmä kaihoo	1st plural	oomma kaihonneet	emmä oo kaihonneet
2nd plural	kaihootta	että kaihoo	2nd plural	ootta kaihonneet	että oo kaihonneet
3rd plural	kaihojaat¹⁾, kaihoovat²⁾, kaihotaa	evät kaihoo, ei kaihota	3rd plural	ovat kaihonneet	evät oo kaihonneet, ei oo kaihottu
impersonal	kaihotaa	ei kaihota	impersonal	ono kaihottu	ei oo kaihottu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kaihoisin	en kaihont, en kaihonnut	1st singular	olin kaihont, olin kaihonnut	en olt kaihont, en olt kaihonnut
2nd singular	kaihoisit, kaihoist¹⁾	et kaihont, et kaihonnut	2nd singular	olit kaihont, olit kaihonnut	et olt kaihont, et olt kaihonnut
3rd singular	kaihois	ei kaihont, ei kaihonnut	3rd singular	oli kaihont, oli kaihonnut	ei olt kaihont, ei olt kaihonnut
1st plural	kaihoisimma	emmä kaihonneet	1st plural	olimma kaihonneet	emmä olleet kaihonneet
2nd plural	kaihoisitta	että kaihonneet	2nd plural	olitta kaihonneet	että olleet kaihonneet
3rd plural	kaihoisiit¹⁾, kaihoisivat²⁾, kaihottii	evät kaihonneet, ei kaihottu	3rd plural	olivat kaihonneet	evät olleet kaihonneet, ei olt kaihottu
impersonal	kaihottii	ei kaihottu	impersonal	oli kaihottu	ei olt kaihottu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kaihojaisin	en kaihojais	1st singular	olisin kaihont, olisin kaihonnut	en olis kaihont, en olis kaihonnut
2nd singular	kaihojaisit, kaihojaist¹⁾	et kaihojais	2nd singular	olisit kaihont, olisit kaihonnut	et olis kaihont, et olis kaihonnut
3rd singular	kaihojais	ei kaihojais	3rd singular	olis kaihont, olis kaihonnut	ei olis kaihont, ei olis kaihonnut
1st plural	kaihojaisimma	emmä kaihojais	1st plural	olisimma kaihonneet	emmä olis kaihonneet
2nd plural	kaihojaisitta	että kaihojais	2nd plural	olisitta kaihonneet	että olis kaihonneet
3rd plural	kaihojaisiit¹⁾, kaihojaisivat²⁾, kaihottais	evät kaihojais, ei kaihottais	3rd plural	olisivat kaihonneet	evät olis kaihonneet, ei olis kaihottu
impersonal	kaihottais	ei kaihottais	impersonal	olis kaihottu	ei olis kaihottu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	kaihoo	elä kaihoo	2nd singular	oo kaihont, oo kaihonnut	elä oo kaihont, elä oo kaihonnut
3rd singular	kaihotkoo	elköö kaihotko	3rd singular	olkoo kaihont, olkoo kaihonnut	elköö olko kaihont, elköö olko kaihonnut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	kaihotkaa	elkää kaihotko	2nd plural	olkaa kaihonneet	elkää olko kaihonneet
3rd plural	kaihotkoot	elkööt kaihotko, elköö kaihottako	3rd plural	olkoot kaihonneet	elkööt olko kaihonneet, elköö olko kaihottu
impersonal	kaihottakkoo	elköö kaihottako	impersonal	olkoo kaihottu	elköö olko kaihottu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	kaihonnen	en kaihonne
2nd singular	kaihonnet	et kaihonne
3rd singular	kaihonnoo	ei kaihonne
1st plural	kaihonnemma	emmä kaihonne
2nd plural	kaihonnetta	että kaihonne
3rd plural	kaihonnoot	evät kaihonne, ei kaihottane
impersonal	kaihottannoo	ei kaihottane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		kaihota	present	kaihoova	kaihottava
2nd	inessive	kaihotees	past	kaihont, kaihonnut	kaihottu
2nd	instructive	kaihoten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (kaihotkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	kaihoomaa
	inessive	kaihoomaas
	elative	kaihoomast
	abessive	kaihoomata
4th	nominative	kaihoomiin
	partitive	kaihoomista, kaihoomist

Synonyms

(to complain): kurttaa, kaivata

Derived terms

kaihoella

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 123

kaihota

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Further reading

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

Derived terms

References

Wikious

Boobota

Sagapedia