kaksikko

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kaksikko. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kaksikko, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kaksikko in singular and plural. Everything you need to know about the word kaksikko you have here. The definition of the word kaksikko will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkaksikko, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kakcikkoi. Equivalent to kaksi (“two”) +‎ -ikko. Compare Estonian kaksik.

Pronunciation

Noun

kaksikko

  1. twosome, two, duet, duo, pair, doublet, twin (group of two; two similar or closely related objects, entities etc., or a group of two people, not necessarily related in any way)
    Kaksikko työskenteli yhdessä pitkään.
    The two worked together for a long time.
  2. (grammar) dual, dual number (grammatical number of a noun marking two of something)
  3. (rowing, canoeing) double, tandem
    kanadalaiskaksikko ― tandem canoe
    kajakkikaksikko ― double kayak
  4. (botany) twayblade (orchid of the former genus Listera, now considered part of Neottia)
    herttakaksikko ― heartleaf twayblade
    soikkokaksikko ― eggleaf twayblade

Declension

Inflection of kaksikko (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)
nominative kaksikko kaksikot
genitive kaksikon kaksikkojen
kaksikoiden
kaksikoitten
partitive kaksikkoa kaksikkoja
kaksikoita
illative kaksikkoon kaksikkoihin
kaksikoihin
singular plural
nominative kaksikko kaksikot
accusative nom. kaksikko kaksikot
gen. kaksikon
genitive kaksikon kaksikkojen
kaksikoiden
kaksikoitten
partitive kaksikkoa kaksikkoja
kaksikoita
inessive kaksikossa kaksikoissa
elative kaksikosta kaksikoista
illative kaksikkoon kaksikkoihin
kaksikoihin
adessive kaksikolla kaksikoilla
ablative kaksikolta kaksikoilta
allative kaksikolle kaksikoille
essive kaksikkona kaksikkoina
translative kaksikoksi kaksikoiksi
abessive kaksikotta kaksikoitta
instructive — kaksikoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kaksikko (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kaksikkoni kaksikkoni
accusative nom. kaksikkoni kaksikkoni
gen. kaksikkoni
genitive kaksikkoni kaksikkojeni
kaksikoideni
kaksikoitteni
partitive kaksikkoani kaksikkojani
kaksikoitani
inessive kaksikossani kaksikoissani
elative kaksikostani kaksikoistani
illative kaksikkooni kaksikkoihini
kaksikoihini
adessive kaksikollani kaksikoillani
ablative kaksikoltani kaksikoiltani
allative kaksikolleni kaksikoilleni
essive kaksikkonani kaksikkoinani
translative kaksikokseni kaksikoikseni
abessive kaksikottani kaksikoittani
instructive — —
comitative — kaksikkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kaksikkosi kaksikkosi
accusative nom. kaksikkosi kaksikkosi
gen. kaksikkosi
genitive kaksikkosi kaksikkojesi
kaksikoidesi
kaksikoittesi
partitive kaksikkoasi kaksikkojasi
kaksikoitasi
inessive kaksikossasi kaksikoissasi
elative kaksikostasi kaksikoistasi
illative kaksikkoosi kaksikkoihisi
kaksikoihisi
adessive kaksikollasi kaksikoillasi
ablative kaksikoltasi kaksikoiltasi
allative kaksikollesi kaksikoillesi
essive kaksikkonasi kaksikkoinasi
translative kaksikoksesi kaksikoiksesi
abessive kaksikottasi kaksikoittasi
instructive — —
comitative — kaksikkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kaksikkomme kaksikkomme
accusative nom. kaksikkomme kaksikkomme
gen. kaksikkomme
genitive kaksikkomme kaksikkojemme
kaksikoidemme
kaksikoittemme
partitive kaksikkoamme kaksikkojamme
kaksikoitamme
inessive kaksikossamme kaksikoissamme
elative kaksikostamme kaksikoistamme
illative kaksikkoomme kaksikkoihimme
kaksikoihimme
adessive kaksikollamme kaksikoillamme
ablative kaksikoltamme kaksikoiltamme
allative kaksikollemme kaksikoillemme
essive kaksikkonamme kaksikkoinamme
translative kaksikoksemme kaksikoiksemme
abessive kaksikottamme kaksikoittamme
instructive — —
comitative — kaksikkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kaksikkonne kaksikkonne
accusative nom. kaksikkonne kaksikkonne
gen. kaksikkonne
genitive kaksikkonne kaksikkojenne
kaksikoidenne
kaksikoittenne
partitive kaksikkoanne kaksikkojanne
kaksikoitanne
inessive kaksikossanne kaksikoissanne
elative kaksikostanne kaksikoistanne
illative kaksikkoonne kaksikkoihinne
kaksikoihinne
adessive kaksikollanne kaksikoillanne
ablative kaksikoltanne kaksikoiltanne
allative kaksikollenne kaksikoillenne
essive kaksikkonanne kaksikkoinanne
translative kaksikoksenne kaksikoiksenne
abessive kaksikottanne kaksikoittanne
instructive — —
comitative — kaksikkoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kaksikkonsa kaksikkonsa
accusative nom. kaksikkonsa kaksikkonsa
gen. kaksikkonsa
genitive kaksikkonsa kaksikkojensa
kaksikoidensa
kaksikoittensa
partitive kaksikkoaan
kaksikkoansa 		kaksikkojaan
kaksikoitaan
kaksikkojansa
kaksikoitansa
inessive kaksikossaan
kaksikossansa 		kaksikoissaan
kaksikoissansa
elative kaksikostaan
kaksikostansa 		kaksikoistaan
kaksikoistansa
illative kaksikkoonsa kaksikkoihinsa
kaksikoihinsa
adessive kaksikollaan
kaksikollansa 		kaksikoillaan
kaksikoillansa
ablative kaksikoltaan
kaksikoltansa 		kaksikoiltaan
kaksikoiltansa
allative kaksikolleen
kaksikollensa 		kaksikoilleen
kaksikoillensa
essive kaksikkonaan
kaksikkonansa 		kaksikkoinaan
kaksikkoinansa
translative kaksikokseen
kaksikoksensa 		kaksikoikseen
kaksikoiksensa
abessive kaksikottaan
kaksikottansa 		kaksikoittaan
kaksikoittansa
instructive — —
comitative — kaksikkoineen
kaksikkoinensa

Derived terms

compounds

See also

  • kaksonen (“twin (either of two people who shared the same uterus)”)

Further reading

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kakcikkoi, equivalent to kaks (“two”) +‎ -kko. Cognates include Finnish kaksikko and Estonian kaksik.

Pronunciation

Noun

kaksikko

  1. twin

Declension

Declension of kaksikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative kaksikko kaksikot
genitive kaksikon kaksikkoin, kaksikkoloin
partitive kaksikkoa kaksikkoja, kaksikkoloja
illative kaksikkoo kaksikkoihe, kaksikkoloihe
inessive kaksikoos kaksikois, kaksikkolois
elative kaksikost kaksikoist, kaksikkoloist
allative kaksikolle kaksikoille, kaksikkoloille
adessive kaksikool kaksikoil, kaksikkoloil
ablative kaksikolt kaksikoilt, kaksikkoloilt
translative kaksikoks kaksikoiks, kaksikkoloiks
essive kaksikkonna, kaksikkoon kaksikkoinna, kaksikkoloinna, kaksikkoin, kaksikkoloin
exessive1) kaksikkont kaksikkoint, kaksikkoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 126
Wikious
Boobota
Sagapedia