karttaa

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form karttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd

inessive

karttamassa

—

elative

karttamasta

—

illative

karttamaan

—

adessive

karttamalla

—

abessive

karttamatta

—

instructive

karttaman

kartettaman

4th³

verbal noun

karttaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	karttamaisillani	karttamaisillamme
2nd	karttamaisillasi	karttamaisillanne
3rd	karttamaisillaan karttamaisillansa

Synonyms

(to avoid): vältellä, kaihtaa, väistää, välttää
(to despise, scorn, shy away from, shun, steer clear of): hyljeksiä, hylätä, hylkiä, kaihtaa, vieroa, vieroksua

Derived terms

Etymology 2

Pronunciation

IPA^(key): /ˈkɑrtːɑː/,
Rhymes: -ɑrtːɑː
Hyphenation^(key): kart‧taa

Noun

karttaa

partitive singular of kartta

Etymology 3

Pronunciation

IPA^(key): /ˈkɑrtːɑː/,
Rhymes: -ɑrtːɑː
Hyphenation^(key): kart‧taa

Verb

karttaa

third-person singular present indicative of karttaa

Anagrams

katraat, kattara, tarakat, tarkata

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *karttadak. Cognates include Finnish karttaa and Estonian karta.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑrtːɑː/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑrtːɑː/,
Rhymes: -ɑrtːɑː
Hyphenation: kart‧taa

Verb

karttaa

(transitive, usually atelic) to avoid, steer clear of

Conjugation

Conjugation of karttaa (type 4/antaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kartan	en karta	1st singular	oon karttant, oon karttanut	en oo karttant, en oo karttanut
2nd singular	kartat	et karta	2nd singular	oot karttant, oot karttanut	et oo karttant, et oo karttanut
3rd singular	karttaa	ei karta	3rd singular	ono karttant, ono karttanut	ei oo karttant, ei oo karttanut
1st plural	kartamma	emmä karta	1st plural	oomma karttaneet	emmä oo karttaneet
2nd plural	kartatta	että karta	2nd plural	ootta karttaneet	että oo karttaneet
3rd plural	karttaat¹⁾, karttavat²⁾, kartetaa	evät karta, ei karteta	3rd plural	ovat karttaneet	evät oo karttaneet, ei oo kartettu
impersonal	kartetaa	ei karteta	impersonal	ono kartettu	ei oo kartettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kartoin	en karttant, en karttanut	1st singular	olin karttant, olin karttanut	en olt karttant, en olt karttanut
2nd singular	kartoit	et karttant, et karttanut	2nd singular	olit karttant, olit karttanut	et olt karttant, et olt karttanut
3rd singular	karttoi	ei karttant, ei karttanut	3rd singular	oli karttant, oli karttanut	ei olt karttant, ei olt karttanut
1st plural	kartoimma	emmä karttaneet	1st plural	olimma karttaneet	emmä olleet karttaneet
2nd plural	kartoitta	että karttaneet	2nd plural	olitta karttaneet	että olleet karttaneet
3rd plural	karttoit¹⁾, karttoivat²⁾, kartettii	evät karttaneet, ei kartettu	3rd plural	olivat karttaneet	evät olleet karttaneet, ei olt kartettu
impersonal	kartettii	ei kartettu	impersonal	oli kartettu	ei olt kartettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	karttaisin	en karttais	1st singular	olisin karttant, olisin karttanut	en olis karttant, en olis karttanut
2nd singular	karttaisit, karttaist¹⁾	et karttais	2nd singular	olisit karttant, olisit karttanut	et olis karttant, et olis karttanut
3rd singular	karttais	ei karttais	3rd singular	olis karttant, olis karttanut	ei olis karttant, ei olis karttanut
1st plural	karttaisimma	emmä karttais	1st plural	olisimma karttaneet	emmä olis karttaneet
2nd plural	karttaisitta	että karttais	2nd plural	olisitta karttaneet	että olis karttaneet
3rd plural	karttaisiit¹⁾, karttaisivat²⁾, kartettais	evät karttais, ei kartettais	3rd plural	olisivat karttaneet	evät olis karttaneet, ei olis kartettu
impersonal	kartettais	ei kartettais	impersonal	olis kartettu	ei olis kartettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	karta	elä karta	2nd singular	oo karttant, oo karttanut	elä oo karttant, elä oo karttanut
3rd singular	karttakoo	elköö karttako	3rd singular	olkoo karttant, olkoo karttanut	elköö olko karttant, elköö olko karttanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	karttakaa	elkää karttako	2nd plural	olkaa karttaneet	elkää olko karttaneet
3rd plural	karttakoot	elkööt karttako, elköö kartettako	3rd plural	olkoot karttaneet	elkööt olko karttaneet, elköö olko kartettu
impersonal	kartettakkoo	elköö kartettako	impersonal	olkoo kartettu	elköö olko kartettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	karttanen	en karttane
2nd singular	karttanet	et karttane
3rd singular	karttanoo	ei karttane
1st plural	karttanemma	emmä karttane
2nd plural	karttanetta	että karttane
3rd plural	karttanoot	evät karttane, ei kartettane
impersonal	kartettannoo	ei kartettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		karttaa	present	karttava	kartettava
2nd	inessive	karttajees	past	karttant, karttanut	kartettu
2nd	instructive	karttaen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (karttakaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	karttamaa
	inessive	karttamaas
	elative	karttamast
	abessive	karttamata
4th	nominative	karttamiin
	partitive	karttamista, karttamist

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑrtːɑː/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑrtːɑː/,
Rhymes: -ɑrtːɑː
Hyphenation: kart‧taa

Noun

karttaa

inflection of kartta:
1. partitive singular
2. illative singular

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 139

karttaa

Contents

Finnish

Etymology 1

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

Derived terms

Further reading

Etymology 2

Pronunciation

Noun

Etymology 3

Pronunciation

Verb

Anagrams

Ingrian

Etymology 1

Pronunciation

Verb

Conjugation

Etymology 2

Pronunciation

Noun

References

Wikious

Boobota

Sagapedia