kauko- + putki. First attested in 1855.
kaukoputki
Inflection of kaukoputki (Kotus type 7/ovi, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | kaukoputki | kaukoputket | |
genitive | kaukoputken | kaukoputkien | |
partitive | kaukoputkea | kaukoputkia | |
illative | kaukoputkeen | kaukoputkiin | |
singular | plural | ||
nominative | kaukoputki | kaukoputket | |
accusative | nom. | kaukoputki | kaukoputket |
gen. | kaukoputken | ||
genitive | kaukoputken | kaukoputkien | |
partitive | kaukoputkea | kaukoputkia | |
inessive | kaukoputkessa | kaukoputkissa | |
elative | kaukoputkesta | kaukoputkista | |
illative | kaukoputkeen | kaukoputkiin | |
adessive | kaukoputkella | kaukoputkilla | |
ablative | kaukoputkelta | kaukoputkilta | |
allative | kaukoputkelle | kaukoputkille | |
essive | kaukoputkena | kaukoputkina | |
translative | kaukoputkeksi | kaukoputkiksi | |
abessive | kaukoputketta | kaukoputkitta | |
instructive | — | kaukoputkin | |
comitative | See the possessive forms below. |