keikahtaa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word keikahtaa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word keikahtaa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say keikahtaa in singular and plural. Everything you need to know about the word keikahtaa you have here. The definition of the word keikahtaa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkeikahtaa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

keikkua +‎ -ahtaa

Pronunciation

Verb

keikahtaa

  1. (intransitive) To tip over.

Conjugation

Inflection of keikahtaa (Kotus type 53*F/muistaa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. keikahdan en keikahda 1st sing. olen keikahtanut en ole keikahtanut
2nd sing. keikahdat et keikahda 2nd sing. olet keikahtanut et ole keikahtanut
3rd sing. keikahtaa ei keikahda 3rd sing. on keikahtanut ei ole keikahtanut
1st plur. keikahdamme emme keikahda 1st plur. olemme keikahtaneet emme ole keikahtaneet
2nd plur. keikahdatte ette keikahda 2nd plur. olette keikahtaneet ette ole keikahtaneet
3rd plur. keikahtavat eivät keikahda 3rd plur. ovat keikahtaneet eivät ole keikahtaneet
passive keikahdetaan ei keikahdeta passive on keikahdettu ei ole keikahdettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. keikahdin en keikahtanut 1st sing. olin keikahtanut en ollut keikahtanut
2nd sing. keikahdit et keikahtanut 2nd sing. olit keikahtanut et ollut keikahtanut
3rd sing. keikahti ei keikahtanut 3rd sing. oli keikahtanut ei ollut keikahtanut
1st plur. keikahdimme emme keikahtaneet 1st plur. olimme keikahtaneet emme olleet keikahtaneet
2nd plur. keikahditte ette keikahtaneet 2nd plur. olitte keikahtaneet ette olleet keikahtaneet
3rd plur. keikahtivat eivät keikahtaneet 3rd plur. olivat keikahtaneet eivät olleet keikahtaneet
passive keikahdettiin ei keikahdettu passive oli keikahdettu ei ollut keikahdettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. keikahtaisin en keikahtaisi 1st sing. olisin keikahtanut en olisi keikahtanut
2nd sing. keikahtaisit et keikahtaisi 2nd sing. olisit keikahtanut et olisi keikahtanut
3rd sing. keikahtaisi ei keikahtaisi 3rd sing. olisi keikahtanut ei olisi keikahtanut
1st plur. keikahtaisimme emme keikahtaisi 1st plur. olisimme keikahtaneet emme olisi keikahtaneet
2nd plur. keikahtaisitte ette keikahtaisi 2nd plur. olisitte keikahtaneet ette olisi keikahtaneet
3rd plur. keikahtaisivat eivät keikahtaisi 3rd plur. olisivat keikahtaneet eivät olisi keikahtaneet
passive keikahdettaisiin ei keikahdettaisi passive olisi keikahdettu ei olisi keikahdettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. keikahda älä keikahda 2nd sing.
3rd sing. keikahtakoon älköön keikahtako 3rd sing. olkoon keikahtanut älköön olko keikahtanut
1st plur. keikahtakaamme älkäämme keikahtako 1st plur.
2nd plur. keikahtakaa älkää keikahtako 2nd plur.
3rd plur. keikahtakoot älkööt keikahtako 3rd plur. olkoot keikahtaneet älkööt olko keikahtaneet
passive keikahdettakoon älköön keikahdettako passive olkoon keikahdettu älköön olko keikahdettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. keikahtanen en keikahtane 1st sing. lienen keikahtanut en liene keikahtanut
2nd sing. keikahtanet et keikahtane 2nd sing. lienet keikahtanut et liene keikahtanut
3rd sing. keikahtanee ei keikahtane 3rd sing. lienee keikahtanut ei liene keikahtanut
1st plur. keikahtanemme emme keikahtane 1st plur. lienemme keikahtaneet emme liene keikahtaneet
2nd plur. keikahtanette ette keikahtane 2nd plur. lienette keikahtaneet ette liene keikahtaneet
3rd plur. keikahtanevat eivät keikahtane 3rd plur. lienevät keikahtaneet eivät liene keikahtaneet
passive keikahdettaneen ei keikahdettane passive lienee keikahdettu ei liene keikahdettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st keikahtaa present keikahtava keikahdettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st keikahtaakseni keikahtaaksemme
2nd keikahtaaksesi keikahtaaksenne
3rd keikahtaakseen
keikahtaaksensa
past keikahtanut keikahdettu
2nd inessive2 keikahtaessa keikahdettaessa agent4 keikahtama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st keikahtaessani keikahtaessamme
2nd keikahtaessasi keikahtaessanne
3rd keikahtaessaan
keikahtaessansa
negative keikahtamaton
instructive keikahtaen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form keikahtaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive keikahtamassa
elative keikahtamasta
illative keikahtamaan
adessive keikahtamalla
abessive keikahtamatta
instructive keikahtaman keikahdettaman
4th3 verbal noun keikahtaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st keikahtamaisillani keikahtamaisillamme
2nd keikahtamaisillasi keikahtamaisillanne
3rd keikahtamaisillaan
keikahtamaisillansa

Derived terms

Further reading