kellokukka

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kellokukka. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kellokukka, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kellokukka in singular and plural. Everything you need to know about the word kellokukka you have here. The definition of the word kellokukka will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkellokukka, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

kello +‎ kukka

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkelːoˌkukːɑ/,
  • Rhymes: -ukːɑ
  • Syllabification(key): kel‧lo‧kuk‧ka

Noun

kellokukka

  1. Synonym of kello (bellflower)

Declension

Inflection of kellokukka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)
nominative kellokukka kellokukat
genitive kellokukan kellokukkien
partitive kellokukkaa kellokukkia
illative kellokukkaan kellokukkiin
singular plural
nominative kellokukka kellokukat
accusative nom. kellokukka kellokukat
gen. kellokukan
genitive kellokukan kellokukkien
kellokukkain rare
partitive kellokukkaa kellokukkia
inessive kellokukassa kellokukissa
elative kellokukasta kellokukista
illative kellokukkaan kellokukkiin
adessive kellokukalla kellokukilla
ablative kellokukalta kellokukilta
allative kellokukalle kellokukille
essive kellokukkana kellokukkina
translative kellokukaksi kellokukiksi
abessive kellokukatta kellokukitta
instructive kellokukin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kellokukka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)

Further reading

Ingrian

Kellokukka.

Etymology

From kello (bell) +‎ kukka (flower). Akin to Finnish kellokukka.

Pronunciation

Noun

kellokukka

  1. bellflower, campanula

Declension

Declension of kellokukka (type 3/koira, kk-k gradation)
singular plural
nominative kellokukka kellokukat
genitive kellokukan kellokukkiin
partitive kellokukkaa kellokukkia
illative kellokukkaa kellokukkii
inessive kellokukas kellokukis
elative kellokukast kellokukist
allative kellokukalle kellokukille
adessive kellokukal kellokukil
ablative kellokukalt kellokukilt
translative kellokukaks kellokukiks
essive kellokukkanna, kellokukkaan kellokukkinna, kellokukkiin
exessive1) kellokukkant kellokukkint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 152