kiill- + -e. First attested in 1867.
kiille
Inflection of kiille (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | kiille | kiilteet | |
genitive | kiilteen | kiilteiden kiilteitten | |
partitive | kiillettä | kiilteitä | |
illative | kiilteeseen | kiilteisiin kiilteihin | |
singular | plural | ||
nominative | kiille | kiilteet | |
accusative | nom. | kiille | kiilteet |
gen. | kiilteen | ||
genitive | kiilteen | kiilteiden kiilteitten | |
partitive | kiillettä | kiilteitä | |
inessive | kiilteessä | kiilteissä | |
elative | kiilteestä | kiilteistä | |
illative | kiilteeseen | kiilteisiin kiilteihin | |
adessive | kiilteellä | kiilteillä | |
ablative | kiilteeltä | kiilteiltä | |
allative | kiilteelle | kiilteille | |
essive | kiilteenä | kiilteinä | |
translative | kiilteeksi | kiilteiksi | |
abessive | kiilteettä | kiilteittä | |
instructive | — | kiiltein | |
comitative | See the possessive forms below. |