kiinto- (“fixed”) + tähti (“star”). Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot in 1870.
kiintotähti
Inflection of kiintotähti (Kotus type 7*F/ovi, t-d gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | kiintotähti | kiintotähdet | |
genitive | kiintotähden | kiintotähtien | |
partitive | kiintotähteä | kiintotähtiä | |
illative | kiintotähteen | kiintotähtiin | |
singular | plural | ||
nominative | kiintotähti | kiintotähdet | |
accusative | nom. | kiintotähti | kiintotähdet |
gen. | kiintotähden | ||
genitive | kiintotähden | kiintotähtien | |
partitive | kiintotähteä | kiintotähtiä | |
inessive | kiintotähdessä | kiintotähdissä | |
elative | kiintotähdestä | kiintotähdistä | |
illative | kiintotähteen | kiintotähtiin | |
adessive | kiintotähdellä | kiintotähdillä | |
ablative | kiintotähdeltä | kiintotähdiltä | |
allative | kiintotähdelle | kiintotähdille | |
essive | kiintotähtenä | kiintotähtinä | |
translative | kiintotähdeksi | kiintotähdiksi | |
abessive | kiintotähdettä | kiintotähdittä | |
instructive | — | kiintotähdin | |
comitative | See the possessive forms below. |