kiitos

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kiitos. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kiitos, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kiitos in singular and plural. Everything you need to know about the word kiitos you have here. The definition of the word kiitos will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkiitos, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kiit'os, equivalent to kiittää (to thank) +‎ -os.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkiːtos/,
  • Audio:(file)
  • Rhymes: -iːtos
  • Hyphenation(key): kii‧tos

Interjection

kiitos

  1. thank you, thanks
    kiitos paljonthanks a lot
    Kiitos hyvästä työstä!
    Thanks for the good work!

Synonyms

Preposition

kiitos

  1. thanks to (because of)
    Synonyms: ansiosta, avulla, johdosta, takia
    Amy sai stipendin kiitos hyvien arvosanojensa.
    Amy was given a scholarship thanks to her excellent grades.

Noun

kiitos

  1. thanks (expression of gratitude)

Declension

Inflection of kiitos (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kiitos kiitokset
genitive kiitoksen kiitosten
kiitoksien
partitive kiitosta kiitoksia
illative kiitokseen kiitoksiin
singular plural
nominative kiitos kiitokset
accusative nom. kiitos kiitokset
gen. kiitoksen
genitive kiitoksen kiitosten
kiitoksien
partitive kiitosta kiitoksia
inessive kiitoksessa kiitoksissa
elative kiitoksesta kiitoksista
illative kiitokseen kiitoksiin
adessive kiitoksella kiitoksilla
ablative kiitokselta kiitoksilta
allative kiitokselle kiitoksille
essive kiitoksena kiitoksina
translative kiitokseksi kiitoksiksi
abessive kiitoksetta kiitoksitta
instructive kiitoksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kiitos (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kiitokseni kiitokseni
accusative nom. kiitokseni kiitokseni
gen. kiitokseni
genitive kiitokseni kiitosteni
kiitoksieni
partitive kiitostani kiitoksiani
inessive kiitoksessani kiitoksissani
elative kiitoksestani kiitoksistani
illative kiitokseeni kiitoksiini
adessive kiitoksellani kiitoksillani
ablative kiitokseltani kiitoksiltani
allative kiitokselleni kiitoksilleni
essive kiitoksenani kiitoksinani
translative kiitoksekseni kiitoksikseni
abessive kiitoksettani kiitoksittani
instructive
comitative kiitoksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kiitoksesi kiitoksesi
accusative nom. kiitoksesi kiitoksesi
gen. kiitoksesi
genitive kiitoksesi kiitostesi
kiitoksiesi
partitive kiitostasi kiitoksiasi
inessive kiitoksessasi kiitoksissasi
elative kiitoksestasi kiitoksistasi
illative kiitokseesi kiitoksiisi
adessive kiitoksellasi kiitoksillasi
ablative kiitokseltasi kiitoksiltasi
allative kiitoksellesi kiitoksillesi
essive kiitoksenasi kiitoksinasi
translative kiitokseksesi kiitoksiksesi
abessive kiitoksettasi kiitoksittasi
instructive
comitative kiitoksinesi

Derived terms

(compounds):

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kiit'os, equivalent to kiittää (to thank) +‎ -os. Cognates include Finnish kiitos and Estonian kiitus.

Pronunciation

Interjection

kiitos

  1. thank you

Noun

kiitos

  1. thanks, thank-you

Declension

Declension of kiitos (type 2/petos, no gradation)
singular plural
nominative kiitos kiitokset
genitive kiitoksen kiitoksiin
partitive kiitosta, kiitost kiitoksia
illative kiitoksee kiitoksii
inessive kiitoksees kiitoksiis
elative kiitoksest kiitoksist
allative kiitokselle kiitoksille
adessive kiitokseel kiitoksiil
ablative kiitokselt kiitoksilt
translative kiitokseks kiitoksiks
essive kiitoksenna, kiitokseen kiitoksinna, kiitoksiin
exessive1) kiitoksent kiitoksint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 173