kirkkokunta

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kirkkokunta. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kirkkokunta, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kirkkokunta in singular and plural. Everything you need to know about the word kirkkokunta you have here. The definition of the word kirkkokunta will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkirkkokunta, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

kirkko +‎ kunta

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkirkːoˌkuntɑ/,
  • Rhymes: -untɑ
  • Hyphenation(key): kirkko‧kunta

Noun

kirkkokunta

  1. denomination (religious subgroup)

Declension

Inflection of kirkkokunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
nominative kirkkokunta kirkkokunnat
genitive kirkkokunnan kirkkokuntien
partitive kirkkokuntaa kirkkokuntia
illative kirkkokuntaan kirkkokuntiin
singular plural
nominative kirkkokunta kirkkokunnat
accusative nom. kirkkokunta kirkkokunnat
gen. kirkkokunnan
genitive kirkkokunnan kirkkokuntien
kirkkokuntain rare
partitive kirkkokuntaa kirkkokuntia
inessive kirkkokunnassa kirkkokunnissa
elative kirkkokunnasta kirkkokunnista
illative kirkkokuntaan kirkkokuntiin
adessive kirkkokunnalla kirkkokunnilla
ablative kirkkokunnalta kirkkokunnilta
allative kirkkokunnalle kirkkokunnille
essive kirkkokuntana kirkkokuntina
translative kirkkokunnaksi kirkkokunniksi
abessive kirkkokunnatta kirkkokunnitta
instructive — kirkkokunnin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kirkkokunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kirkkokuntani kirkkokuntani
accusative nom. kirkkokuntani kirkkokuntani
gen. kirkkokuntani
genitive kirkkokuntani kirkkokuntieni
kirkkokuntaini rare
partitive kirkkokuntaani kirkkokuntiani
inessive kirkkokunnassani kirkkokunnissani
elative kirkkokunnastani kirkkokunnistani
illative kirkkokuntaani kirkkokuntiini
adessive kirkkokunnallani kirkkokunnillani
ablative kirkkokunnaltani kirkkokunniltani
allative kirkkokunnalleni kirkkokunnilleni
essive kirkkokuntanani kirkkokuntinani
translative kirkkokunnakseni kirkkokunnikseni
abessive kirkkokunnattani kirkkokunnittani
instructive — —
comitative — kirkkokuntineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kirkkokuntasi kirkkokuntasi
accusative nom. kirkkokuntasi kirkkokuntasi
gen. kirkkokuntasi
genitive kirkkokuntasi kirkkokuntiesi
kirkkokuntaisi rare
partitive kirkkokuntaasi kirkkokuntiasi
inessive kirkkokunnassasi kirkkokunnissasi
elative kirkkokunnastasi kirkkokunnistasi
illative kirkkokuntaasi kirkkokuntiisi
adessive kirkkokunnallasi kirkkokunnillasi
ablative kirkkokunnaltasi kirkkokunniltasi
allative kirkkokunnallesi kirkkokunnillesi
essive kirkkokuntanasi kirkkokuntinasi
translative kirkkokunnaksesi kirkkokunniksesi
abessive kirkkokunnattasi kirkkokunnittasi
instructive — —
comitative — kirkkokuntinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kirkkokuntamme kirkkokuntamme
accusative nom. kirkkokuntamme kirkkokuntamme
gen. kirkkokuntamme
genitive kirkkokuntamme kirkkokuntiemme
kirkkokuntaimme rare
partitive kirkkokuntaamme kirkkokuntiamme
inessive kirkkokunnassamme kirkkokunnissamme
elative kirkkokunnastamme kirkkokunnistamme
illative kirkkokuntaamme kirkkokuntiimme
adessive kirkkokunnallamme kirkkokunnillamme
ablative kirkkokunnaltamme kirkkokunniltamme
allative kirkkokunnallemme kirkkokunnillemme
essive kirkkokuntanamme kirkkokuntinamme
translative kirkkokunnaksemme kirkkokunniksemme
abessive kirkkokunnattamme kirkkokunnittamme
instructive — —
comitative — kirkkokuntinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kirkkokuntanne kirkkokuntanne
accusative nom. kirkkokuntanne kirkkokuntanne
gen. kirkkokuntanne
genitive kirkkokuntanne kirkkokuntienne
kirkkokuntainne rare
partitive kirkkokuntaanne kirkkokuntianne
inessive kirkkokunnassanne kirkkokunnissanne
elative kirkkokunnastanne kirkkokunnistanne
illative kirkkokuntaanne kirkkokuntiinne
adessive kirkkokunnallanne kirkkokunnillanne
ablative kirkkokunnaltanne kirkkokunniltanne
allative kirkkokunnallenne kirkkokunnillenne
essive kirkkokuntananne kirkkokuntinanne
translative kirkkokunnaksenne kirkkokunniksenne
abessive kirkkokunnattanne kirkkokunnittanne
instructive — —
comitative — kirkkokuntinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kirkkokuntansa kirkkokuntansa
accusative nom. kirkkokuntansa kirkkokuntansa
gen. kirkkokuntansa
genitive kirkkokuntansa kirkkokuntiensa
kirkkokuntainsa rare
partitive kirkkokuntaansa kirkkokuntiaan
kirkkokuntiansa
inessive kirkkokunnassaan
kirkkokunnassansa 		kirkkokunnissaan
kirkkokunnissansa
elative kirkkokunnastaan
kirkkokunnastansa 		kirkkokunnistaan
kirkkokunnistansa
illative kirkkokuntaansa kirkkokuntiinsa
adessive kirkkokunnallaan
kirkkokunnallansa 		kirkkokunnillaan
kirkkokunnillansa
ablative kirkkokunnaltaan
kirkkokunnaltansa 		kirkkokunniltaan
kirkkokunniltansa
allative kirkkokunnalleen
kirkkokunnallensa 		kirkkokunnilleen
kirkkokunnillensa
essive kirkkokuntanaan
kirkkokuntanansa 		kirkkokuntinaan
kirkkokuntinansa
translative kirkkokunnakseen
kirkkokunnaksensa 		kirkkokunnikseen
kirkkokunniksensa
abessive kirkkokunnattaan
kirkkokunnattansa 		kirkkokunnittaan
kirkkokunnittansa
instructive — —
comitative — kirkkokuntineen
kirkkokuntinensa

Further reading

Ingrian

Etymology

From kirkko (“church”) +‎ -kunta. Akin to Finnish kirkkokunta.

Pronunciation

Noun

kirkkokunta

  1. parish (subdivision of diocese)

Declension

Declension of kirkkokunta (type 3/koira, nt-nn gradation)
singular plural
nominative kirkkokunta kirkkokunnat
genitive kirkkokunnan kirkkokuntiin
partitive kirkkokuntaa kirkkokuntia
illative kirkkokuntaa kirkkokuntii
inessive kirkkokunnaas kirkkokunniis
elative kirkkokunnast kirkkokunnist
allative kirkkokunnalle kirkkokunnille
adessive kirkkokunnaal kirkkokunniil
ablative kirkkokunnalt kirkkokunnilt
translative kirkkokunnaks kirkkokunniks
essive kirkkokuntanna, kirkkokuntaan kirkkokuntinna, kirkkokuntiin
exessive1) kirkkokuntant kirkkokuntint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
Declension of kirkkokunta: see -kunta

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 168
Wikious
Boobota
Sagapedia