kivahtaa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kivahtaa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kivahtaa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kivahtaa in singular and plural. Everything you need to know about the word kivahtaa you have here. The definition of the word kivahtaa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkivahtaa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From kiv- +‎ -ahtaa, probably from the same root as kiivas and possibly kiva.

Pronunciation

Verb

kivahtaa

  1. (intransitive) to snarl, to bark, to snap

Conjugation

Inflection of kivahtaa (Kotus type 53*F/muistaa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kivahdan en kivahda 1st sing. olen kivahtanut en ole kivahtanut
2nd sing. kivahdat et kivahda 2nd sing. olet kivahtanut et ole kivahtanut
3rd sing. kivahtaa ei kivahda 3rd sing. on kivahtanut ei ole kivahtanut
1st plur. kivahdamme emme kivahda 1st plur. olemme kivahtaneet emme ole kivahtaneet
2nd plur. kivahdatte ette kivahda 2nd plur. olette kivahtaneet ette ole kivahtaneet
3rd plur. kivahtavat eivät kivahda 3rd plur. ovat kivahtaneet eivät ole kivahtaneet
passive kivahdetaan ei kivahdeta passive on kivahdettu ei ole kivahdettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kivahdin en kivahtanut 1st sing. olin kivahtanut en ollut kivahtanut
2nd sing. kivahdit et kivahtanut 2nd sing. olit kivahtanut et ollut kivahtanut
3rd sing. kivahti ei kivahtanut 3rd sing. oli kivahtanut ei ollut kivahtanut
1st plur. kivahdimme emme kivahtaneet 1st plur. olimme kivahtaneet emme olleet kivahtaneet
2nd plur. kivahditte ette kivahtaneet 2nd plur. olitte kivahtaneet ette olleet kivahtaneet
3rd plur. kivahtivat eivät kivahtaneet 3rd plur. olivat kivahtaneet eivät olleet kivahtaneet
passive kivahdettiin ei kivahdettu passive oli kivahdettu ei ollut kivahdettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kivahtaisin en kivahtaisi 1st sing. olisin kivahtanut en olisi kivahtanut
2nd sing. kivahtaisit et kivahtaisi 2nd sing. olisit kivahtanut et olisi kivahtanut
3rd sing. kivahtaisi ei kivahtaisi 3rd sing. olisi kivahtanut ei olisi kivahtanut
1st plur. kivahtaisimme emme kivahtaisi 1st plur. olisimme kivahtaneet emme olisi kivahtaneet
2nd plur. kivahtaisitte ette kivahtaisi 2nd plur. olisitte kivahtaneet ette olisi kivahtaneet
3rd plur. kivahtaisivat eivät kivahtaisi 3rd plur. olisivat kivahtaneet eivät olisi kivahtaneet
passive kivahdettaisiin ei kivahdettaisi passive olisi kivahdettu ei olisi kivahdettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kivahda älä kivahda 2nd sing. — —
3rd sing. kivahtakoon älköön kivahtako 3rd sing. olkoon kivahtanut älköön olko kivahtanut
1st plur. kivahtakaamme älkäämme kivahtako 1st plur. — —
2nd plur. kivahtakaa älkää kivahtako 2nd plur. — —
3rd plur. kivahtakoot älkööt kivahtako 3rd plur. olkoot kivahtaneet älkööt olko kivahtaneet
passive kivahdettakoon älköön kivahdettako passive olkoon kivahdettu älköön olko kivahdettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kivahtanen en kivahtane 1st sing. lienen kivahtanut en liene kivahtanut
2nd sing. kivahtanet et kivahtane 2nd sing. lienet kivahtanut et liene kivahtanut
3rd sing. kivahtanee ei kivahtane 3rd sing. lienee kivahtanut ei liene kivahtanut
1st plur. kivahtanemme emme kivahtane 1st plur. lienemme kivahtaneet emme liene kivahtaneet
2nd plur. kivahtanette ette kivahtane 2nd plur. lienette kivahtaneet ette liene kivahtaneet
3rd plur. kivahtanevat eivät kivahtane 3rd plur. lienevät kivahtaneet eivät liene kivahtaneet
passive kivahdettaneen ei kivahdettane passive lienee kivahdettu ei liene kivahdettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kivahtaa present kivahtava kivahdettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kivahtaakseni kivahtaaksemme
2nd kivahtaaksesi kivahtaaksenne
3rd kivahtaakseen
kivahtaaksensa
past kivahtanut kivahdettu
2nd inessive2 kivahtaessa kivahdettaessa agent4 kivahtama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kivahtaessani kivahtaessamme
2nd kivahtaessasi kivahtaessanne
3rd kivahtaessaan
kivahtaessansa
negative kivahtamaton
instructive kivahtaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form kivahtaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive kivahtamassa —
elative kivahtamasta —
illative kivahtamaan —
adessive kivahtamalla —
abessive kivahtamatta —
instructive kivahtaman kivahdettaman
4th3 verbal noun kivahtaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kivahtamaisillani kivahtamaisillamme
2nd kivahtamaisillasi kivahtamaisillanne
3rd kivahtamaisillaan
kivahtamaisillansa

Derived terms

Further reading

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia