konkata

Hello, you have come here looking for the meaning of the word konkata. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word konkata, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say konkata in singular and plural. Everything you need to know about the word konkata you have here. The definition of the word konkata will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkonkata, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *konk'at'ak (compare Estonian konkama).

Pronunciation

Verb

konkata

  1. (intransitive) to hop or move on one foot
  2. (intransitive, colloquial) to walk in a difficult manner

Conjugation

Inflection of konkata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. konkkaan en konkkaa 1st sing. olen konkannut en ole konkannut
2nd sing. konkkaat et konkkaa 2nd sing. olet konkannut et ole konkannut
3rd sing. konkkaa ei konkkaa 3rd sing. on konkannut ei ole konkannut
1st plur. konkkaamme emme konkkaa 1st plur. olemme konkanneet emme ole konkanneet
2nd plur. konkkaatte ette konkkaa 2nd plur. olette konkanneet ette ole konkanneet
3rd plur. konkkaavat eivät konkkaa 3rd plur. ovat konkanneet eivät ole konkanneet
passive konkataan ei konkata passive on konkattu ei ole konkattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. konkkasin en konkannut 1st sing. olin konkannut en ollut konkannut
2nd sing. konkkasit et konkannut 2nd sing. olit konkannut et ollut konkannut
3rd sing. konkkasi ei konkannut 3rd sing. oli konkannut ei ollut konkannut
1st plur. konkkasimme emme konkanneet 1st plur. olimme konkanneet emme olleet konkanneet
2nd plur. konkkasitte ette konkanneet 2nd plur. olitte konkanneet ette olleet konkanneet
3rd plur. konkkasivat eivät konkanneet 3rd plur. olivat konkanneet eivät olleet konkanneet
passive konkattiin ei konkattu passive oli konkattu ei ollut konkattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. konkkaisin en konkkaisi 1st sing. olisin konkannut en olisi konkannut
2nd sing. konkkaisit et konkkaisi 2nd sing. olisit konkannut et olisi konkannut
3rd sing. konkkaisi ei konkkaisi 3rd sing. olisi konkannut ei olisi konkannut
1st plur. konkkaisimme emme konkkaisi 1st plur. olisimme konkanneet emme olisi konkanneet
2nd plur. konkkaisitte ette konkkaisi 2nd plur. olisitte konkanneet ette olisi konkanneet
3rd plur. konkkaisivat eivät konkkaisi 3rd plur. olisivat konkanneet eivät olisi konkanneet
passive konkattaisiin ei konkattaisi passive olisi konkattu ei olisi konkattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. konkkaa älä konkkaa 2nd sing. — —
3rd sing. konkatkoon älköön konkatko 3rd sing. olkoon konkannut älköön olko konkannut
1st plur. konkatkaamme älkäämme konkatko 1st plur. — —
2nd plur. konkatkaa älkää konkatko 2nd plur. — —
3rd plur. konkatkoot älkööt konkatko 3rd plur. olkoot konkanneet älkööt olko konkanneet
passive konkattakoon älköön konkattako passive olkoon konkattu älköön olko konkattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. konkannen en konkanne 1st sing. lienen konkannut en liene konkannut
2nd sing. konkannet et konkanne 2nd sing. lienet konkannut et liene konkannut
3rd sing. konkannee ei konkanne 3rd sing. lienee konkannut ei liene konkannut
1st plur. konkannemme emme konkanne 1st plur. lienemme konkanneet emme liene konkanneet
2nd plur. konkannette ette konkanne 2nd plur. lienette konkanneet ette liene konkanneet
3rd plur. konkannevat eivät konkanne 3rd plur. lienevät konkanneet eivät liene konkanneet
passive konkattaneen ei konkattane passive lienee konkattu ei liene konkattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st konkata present konkkaava konkattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st konkatakseni konkataksemme
2nd konkataksesi konkataksenne
3rd konkatakseen
konkataksensa
past konkannut konkattu
2nd inessive2 konkatessa konkattaessa agent4 konkkaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st konkatessani konkatessamme
2nd konkatessasi konkatessanne
3rd konkatessaan
konkatessansa
negative konkkaamaton
instructive konkaten —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive konkkaamassa —
elative konkkaamasta —
illative konkkaamaan —
adessive konkkaamalla —
abessive konkkaamatta —
instructive konkkaaman konkattaman
4th3 verbal noun konkkaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st konkkaamaisillani konkkaamaisillamme
2nd konkkaamaisillasi konkkaamaisillanne
3rd konkkaamaisillaan
konkkaamaisillansa

Further reading

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia