konnotaatio

Hello, you have come here looking for the meaning of the word konnotaatio. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word konnotaatio, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say konnotaatio in singular and plural. Everything you need to know about the word konnotaatio you have here. The definition of the word konnotaatio will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkonnotaatio, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

Internationalism (see English connotation), ultimately from Medieval Latin connotātiō.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkonːotɑːtio/,
  • Rhymes: -ɑːtio
  • Hyphenation(key): kon‧no‧taa‧tio

Noun

konnotaatio

  1. connotation (suggested or implied meaning)

Declension

Inflection of konnotaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative konnotaatio konnotaatiot
genitive konnotaation konnotaatioiden
konnotaatioitten
partitive konnotaatiota konnotaatioita
illative konnotaatioon konnotaatioihin
singular plural
nominative konnotaatio konnotaatiot
accusative nom. konnotaatio konnotaatiot
gen. konnotaation
genitive konnotaation konnotaatioiden
konnotaatioitten
partitive konnotaatiota konnotaatioita
inessive konnotaatiossa konnotaatioissa
elative konnotaatiosta konnotaatioista
illative konnotaatioon konnotaatioihin
adessive konnotaatiolla konnotaatioilla
ablative konnotaatiolta konnotaatioilta
allative konnotaatiolle konnotaatioille
essive konnotaationa konnotaatioina
translative konnotaatioksi konnotaatioiksi
abessive konnotaatiotta konnotaatioitta
instructive — konnotaatioin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of konnotaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative konnotaationi konnotaationi
accusative nom. konnotaationi konnotaationi
gen. konnotaationi
genitive konnotaationi konnotaatioideni
konnotaatioitteni
partitive konnotaatiotani konnotaatioitani
inessive konnotaatiossani konnotaatioissani
elative konnotaatiostani konnotaatioistani
illative konnotaatiooni konnotaatioihini
adessive konnotaatiollani konnotaatioillani
ablative konnotaatioltani konnotaatioiltani
allative konnotaatiolleni konnotaatioilleni
essive konnotaationani konnotaatioinani
translative konnotaatiokseni konnotaatioikseni
abessive konnotaatiottani konnotaatioittani
instructive — —
comitative — konnotaatioineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative konnotaatiosi konnotaatiosi
accusative nom. konnotaatiosi konnotaatiosi
gen. konnotaatiosi
genitive konnotaatiosi konnotaatioidesi
konnotaatioittesi
partitive konnotaatiotasi konnotaatioitasi
inessive konnotaatiossasi konnotaatioissasi
elative konnotaatiostasi konnotaatioistasi
illative konnotaatioosi konnotaatioihisi
adessive konnotaatiollasi konnotaatioillasi
ablative konnotaatioltasi konnotaatioiltasi
allative konnotaatiollesi konnotaatioillesi
essive konnotaationasi konnotaatioinasi
translative konnotaatioksesi konnotaatioiksesi
abessive konnotaatiottasi konnotaatioittasi
instructive — —
comitative — konnotaatioinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative konnotaatiomme konnotaatiomme
accusative nom. konnotaatiomme konnotaatiomme
gen. konnotaatiomme
genitive konnotaatiomme konnotaatioidemme
konnotaatioittemme
partitive konnotaatiotamme konnotaatioitamme
inessive konnotaatiossamme konnotaatioissamme
elative konnotaatiostamme konnotaatioistamme
illative konnotaatioomme konnotaatioihimme
adessive konnotaatiollamme konnotaatioillamme
ablative konnotaatioltamme konnotaatioiltamme
allative konnotaatiollemme konnotaatioillemme
essive konnotaationamme konnotaatioinamme
translative konnotaatioksemme konnotaatioiksemme
abessive konnotaatiottamme konnotaatioittamme
instructive — —
comitative — konnotaatioinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative konnotaationne konnotaationne
accusative nom. konnotaationne konnotaationne
gen. konnotaationne
genitive konnotaationne konnotaatioidenne
konnotaatioittenne
partitive konnotaatiotanne konnotaatioitanne
inessive konnotaatiossanne konnotaatioissanne
elative konnotaatiostanne konnotaatioistanne
illative konnotaatioonne konnotaatioihinne
adessive konnotaatiollanne konnotaatioillanne
ablative konnotaatioltanne konnotaatioiltanne
allative konnotaatiollenne konnotaatioillenne
essive konnotaationanne konnotaatioinanne
translative konnotaatioksenne konnotaatioiksenne
abessive konnotaatiottanne konnotaatioittanne
instructive — —
comitative — konnotaatioinenne
third-person possessor
singular plural
nominative konnotaationsa konnotaationsa
accusative nom. konnotaationsa konnotaationsa
gen. konnotaationsa
genitive konnotaationsa konnotaatioidensa
konnotaatioittensa
partitive konnotaatiotaan
konnotaatiotansa 		konnotaatioitaan
konnotaatioitansa
inessive konnotaatiossaan
konnotaatiossansa 		konnotaatioissaan
konnotaatioissansa
elative konnotaatiostaan
konnotaatiostansa 		konnotaatioistaan
konnotaatioistansa
illative konnotaatioonsa konnotaatioihinsa
adessive konnotaatiollaan
konnotaatiollansa 		konnotaatioillaan
konnotaatioillansa
ablative konnotaatioltaan
konnotaatioltansa 		konnotaatioiltaan
konnotaatioiltansa
allative konnotaatiolleen
konnotaatiollensa 		konnotaatioilleen
konnotaatioillensa
essive konnotaationaan
konnotaationansa 		konnotaatioinaan
konnotaatioinansa
translative konnotaatiokseen
konnotaatioksensa 		konnotaatioikseen
konnotaatioiksensa
abessive konnotaatiottaan
konnotaatiottansa 		konnotaatioittaan
konnotaatioittansa
instructive — —
comitative — konnotaatioineen
konnotaatioinensa

Further reading

Wikious
Boobota
Sagapedia