kukkula

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kukkula. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kukkula, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kukkula in singular and plural. Everything you need to know about the word kukkula you have here. The definition of the word kukkula will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkukkula, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.
See also: Kukkula

Finnish

Etymology

kukku +‎ -la

Pronunciation

Noun

kukkula

  1. hill, hillock (small hill)
    • unknown, traditional (lyrics and music), “Kalliolle kukkulalle”‎, folk song:
      Kalliolle, kukkulalle,
      rakennan minä majani
      On the rock, on the hill,
      I will build my hut

Declension

Inflection of kukkula (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kukkula kukkulat
genitive kukkulan kukkuloiden
kukkuloitten
partitive kukkulaa kukkuloita
illative kukkulaan kukkuloihin
singular plural
nominative kukkula kukkulat
accusative nom. kukkula kukkulat
gen. kukkulan
genitive kukkulan kukkuloiden
kukkuloitten
kukkulain rare
partitive kukkulaa kukkuloita
inessive kukkulassa kukkuloissa
elative kukkulasta kukkuloista
illative kukkulaan kukkuloihin
adessive kukkulalla kukkuloilla
ablative kukkulalta kukkuloilta
allative kukkulalle kukkuloille
essive kukkulana kukkuloina
translative kukkulaksi kukkuloiksi
abessive kukkulatta kukkuloitta
instructive kukkuloin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kukkula (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kukkulani kukkulani
accusative nom. kukkulani kukkulani
gen. kukkulani
genitive kukkulani kukkuloideni
kukkuloitteni
kukkulaini rare
partitive kukkulaani kukkuloitani
inessive kukkulassani kukkuloissani
elative kukkulastani kukkuloistani
illative kukkulaani kukkuloihini
adessive kukkulallani kukkuloillani
ablative kukkulaltani kukkuloiltani
allative kukkulalleni kukkuloilleni
essive kukkulanani kukkuloinani
translative kukkulakseni kukkuloikseni
abessive kukkulattani kukkuloittani
instructive
comitative kukkuloineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kukkulasi kukkulasi
accusative nom. kukkulasi kukkulasi
gen. kukkulasi
genitive kukkulasi kukkuloidesi
kukkuloittesi
kukkulaisi rare
partitive kukkulaasi kukkuloitasi
inessive kukkulassasi kukkuloissasi
elative kukkulastasi kukkuloistasi
illative kukkulaasi kukkuloihisi
adessive kukkulallasi kukkuloillasi
ablative kukkulaltasi kukkuloiltasi
allative kukkulallesi kukkuloillesi
essive kukkulanasi kukkuloinasi
translative kukkulaksesi kukkuloiksesi
abessive kukkulattasi kukkuloittasi
instructive
comitative kukkuloinesi

Derived terms

compounds

See also

Further reading

Ingrian

Mäen kukkula (1).
Katon kukkula (2).

Alternative forms

Etymology

From Proto-Finnic . Cognates include Finnish kukkula and Estonian kukal.

Pronunciation

Noun

kukkula

  1. summit, peak
  2. ridge (of a roof)
  3. (geometry) vertex
    • 1937, N. S. Popova, translated by Mihailov and D. I. Efimov, Arifmetiikan oppikirja alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 10:
      Soorat AB ja AC ollaa nurkan poolet, tocka A ono nurkan kukkula.
      The straight lines AB and AC are the sides of the angle, the point A is the vertex of the angle.

Declension

Declension of kukkula (type 3/kana, no gradation)
singular plural
nominative kukkula kukkulat
genitive kukkulan kukkuloin
partitive kukkulaa kukkuloja
illative kukkulaa kukkuloihe
inessive kukkulaas kukkulois
elative kukkulast kukkuloist
allative kukkulalle kukkuloille
adessive kukkulaal kukkuloil
ablative kukkulalt kukkuloilt
translative kukkulaks kukkuloiks
essive kukkulanna, kukkulaan kukkuloinna, kukkuloin
exessive1) kukkulant kukkuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 215