From Proto-Finnic *kumëda; ultimately of the same onomatopoeic origin as kumajaa, kumista.
kumea (comparative kumeampi, superlative kumein)
Inflection of kumea (Kotus type 15/korkea, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | kumea | kumeat | |
genitive | kumean | kumeiden kumeitten | |
partitive | kumeaa kumeata |
kumeita | |
illative | kumeaan | kumeisiin kumeihin | |
singular | plural | ||
nominative | kumea | kumeat | |
accusative | nom. | kumea | kumeat |
gen. | kumean | ||
genitive | kumean | kumeiden kumeitten kumeain rare | |
partitive | kumeaa kumeata |
kumeita | |
inessive | kumeassa | kumeissa | |
elative | kumeasta | kumeista | |
illative | kumeaan | kumeisiin kumeihin | |
adessive | kumealla | kumeilla | |
ablative | kumealta | kumeilta | |
allative | kumealle | kumeille | |
essive | kumeana | kumeina | |
translative | kumeaksi | kumeiksi | |
abessive | kumeatta | kumeitta | |
instructive | — | kumein | |
comitative | — | kumeine |
kumea (verbal noun of the ku class)