kunto

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kunto. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kunto, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kunto in singular and plural. Everything you need to know about the word kunto you have here. The definition of the word kunto will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkunto, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

kunta +‎ -o or earlier, originally in the sense "order".

Pronunciation

Noun

kunto

  1. condition (health status of a medical patient)
  2. condition (state of any object, referring to the amount of its wear)
  3. fitness (ability to perform a function)
  4. shape; form (condition of personal health, especially muscular health)
    Olen mahtavassa kunnossa.
    I'm in a great shape.
  5. (often in inessive singular case) order (good arrangement; opposite to chaos)
    Kaikki on nyt kunnossa.
    Everything is in order/straight/all right/OK/fine now.

Declension

Inflection of kunto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative kunto kunnot
genitive kunnon kuntojen
partitive kuntoa kuntoja
illative kuntoon kuntoihin
singular plural
nominative kunto kunnot
accusative nom. kunto kunnot
gen. kunnon
genitive kunnon kuntojen
partitive kuntoa kuntoja
inessive kunnossa kunnoissa
elative kunnosta kunnoista
illative kuntoon kuntoihin
adessive kunnolla kunnoilla
ablative kunnolta kunnoilta
allative kunnolle kunnoille
essive kuntona kuntoina
translative kunnoksi kunnoiksi
abessive kunnotta kunnoitta
instructive kunnoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kunto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kuntoni kuntoni
accusative nom. kuntoni kuntoni
gen. kuntoni
genitive kuntoni kuntojeni
partitive kuntoani kuntojani
inessive kunnossani kunnoissani
elative kunnostani kunnoistani
illative kuntooni kuntoihini
adessive kunnollani kunnoillani
ablative kunnoltani kunnoiltani
allative kunnolleni kunnoilleni
essive kuntonani kuntoinani
translative kunnokseni kunnoikseni
abessive kunnottani kunnoittani
instructive
comitative kuntoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kuntosi kuntosi
accusative nom. kuntosi kuntosi
gen. kuntosi
genitive kuntosi kuntojesi
partitive kuntoasi kuntojasi
inessive kunnossasi kunnoissasi
elative kunnostasi kunnoistasi
illative kuntoosi kuntoihisi
adessive kunnollasi kunnoillasi
ablative kunnoltasi kunnoiltasi
allative kunnollesi kunnoillesi
essive kuntonasi kuntoinasi
translative kunnoksesi kunnoiksesi
abessive kunnottasi kunnoittasi
instructive
comitative kuntoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kuntomme kuntomme
accusative nom. kuntomme kuntomme
gen. kuntomme
genitive kuntomme kuntojemme
partitive kuntoamme kuntojamme
inessive kunnossamme kunnoissamme
elative kunnostamme kunnoistamme
illative kuntoomme kuntoihimme
adessive kunnollamme kunnoillamme
ablative kunnoltamme kunnoiltamme
allative kunnollemme kunnoillemme
essive kuntonamme kuntoinamme
translative kunnoksemme kunnoiksemme
abessive kunnottamme kunnoittamme
instructive
comitative kuntoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kuntonne kuntonne
accusative nom. kuntonne kuntonne
gen. kuntonne
genitive kuntonne kuntojenne
partitive kuntoanne kuntojanne
inessive kunnossanne kunnoissanne
elative kunnostanne kunnoistanne
illative kuntoonne kuntoihinne
adessive kunnollanne kunnoillanne
ablative kunnoltanne kunnoiltanne
allative kunnollenne kunnoillenne
essive kuntonanne kuntoinanne
translative kunnoksenne kunnoiksenne
abessive kunnottanne kunnoittanne
instructive
comitative kuntoinenne

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams