kuulu

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kuulu. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kuulu, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kuulu in singular and plural. Everything you need to know about the word kuulu you have here. The definition of the word kuulu will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkuulu, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology 1

kuulla +‎ -u

Pronunciation

Adjective

kuulu (comparative kuulumpi, superlative kuuluin)

  1. Alternative form of kuuluisa
Declension
Inflection of kuulu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kuulu kuulut
genitive kuulun kuulujen
partitive kuulua kuuluja
illative kuuluun kuuluihin
singular plural
nominative kuulu kuulut
accusative nom. kuulu kuulut
gen. kuulun
genitive kuulun kuulujen
partitive kuulua kuuluja
inessive kuulussa kuuluissa
elative kuulusta kuuluista
illative kuuluun kuuluihin
adessive kuululla kuuluilla
ablative kuululta kuuluilta
allative kuululle kuuluille
essive kuuluna kuuluina
translative kuuluksi kuuluiksi
abessive kuulutta kuuluitta
instructive — kuuluin
comitative — kuuluine
Possessive forms of kuulu (Kotus type 1/valo, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kuuluni kuuluni
accusative nom. kuuluni kuuluni
gen. kuuluni
genitive kuuluni kuulujeni
partitive kuuluani kuulujani
inessive kuulussani kuuluissani
elative kuulustani kuuluistani
illative kuuluuni kuuluihini
adessive kuulullani kuuluillani
ablative kuulultani kuuluiltani
allative kuululleni kuuluilleni
essive kuulunani kuuluinani
translative kuulukseni kuuluikseni
abessive kuuluttani kuuluittani
instructive — —
comitative — kuuluineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kuulusi kuulusi
accusative nom. kuulusi kuulusi
gen. kuulusi
genitive kuulusi kuulujesi
partitive kuuluasi kuulujasi
inessive kuulussasi kuuluissasi
elative kuulustasi kuuluistasi
illative kuuluusi kuuluihisi
adessive kuulullasi kuuluillasi
ablative kuulultasi kuuluiltasi
allative kuulullesi kuuluillesi
essive kuulunasi kuuluinasi
translative kuuluksesi kuuluiksesi
abessive kuuluttasi kuuluittasi
instructive — —
comitative — kuuluinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kuulumme kuulumme
accusative nom. kuulumme kuulumme
gen. kuulumme
genitive kuulumme kuulujemme
partitive kuuluamme kuulujamme
inessive kuulussamme kuuluissamme
elative kuulustamme kuuluistamme
illative kuuluumme kuuluihimme
adessive kuulullamme kuuluillamme
ablative kuulultamme kuuluiltamme
allative kuulullemme kuuluillemme
essive kuulunamme kuuluinamme
translative kuuluksemme kuuluiksemme
abessive kuuluttamme kuuluittamme
instructive — —
comitative — kuuluinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kuulunne kuulunne
accusative nom. kuulunne kuulunne
gen. kuulunne
genitive kuulunne kuulujenne
partitive kuuluanne kuulujanne
inessive kuulussanne kuuluissanne
elative kuulustanne kuuluistanne
illative kuuluunne kuuluihinne
adessive kuulullanne kuuluillanne
ablative kuulultanne kuuluiltanne
allative kuulullenne kuuluillenne
essive kuulunanne kuuluinanne
translative kuuluksenne kuuluiksenne
abessive kuuluttanne kuuluittanne
instructive — —
comitative — kuuluinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kuulunsa kuulunsa
accusative nom. kuulunsa kuulunsa
gen. kuulunsa
genitive kuulunsa kuulujensa
partitive kuuluaan
kuuluansa 		kuulujaan
kuulujansa
inessive kuulussaan
kuulussansa 		kuuluissaan
kuuluissansa
elative kuulustaan
kuulustansa 		kuuluistaan
kuuluistansa
illative kuuluunsa kuuluihinsa
adessive kuulullaan
kuulullansa 		kuuluillaan
kuuluillansa
ablative kuulultaan
kuulultansa 		kuuluiltaan
kuuluiltansa
allative kuululleen
kuulullensa 		kuuluilleen
kuuluillensa
essive kuulunaan
kuulunansa 		kuuluinaan
kuuluinansa
translative kuulukseen
kuuluksensa 		kuuluikseen
kuuluiksensa
abessive kuuluttaan
kuuluttansa 		kuuluittaan
kuuluittansa
instructive — —
comitative — kuuluineen
kuuluinensa
Derived terms
compounds

Further reading

Etymology 2

Pronunciation

Verb

kuulu

  1. inflection of kuulua:
    1. present active indicative connegative
    2. second-person singular present imperative
    3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia