kuulua

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kuulua. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kuulua, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kuulua in singular and plural. Everything you need to know about the word kuulua you have here. The definition of the word kuulua will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkuulua, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kuuludak. Equivalent to kuulla (“to hear”) +‎ -ua (passive aspect).

Pronunciation

Verb

kuulua (intransitive)

  1. to be heard/audible
    Tämän talon seinät ovat niin ohuet, että naapurin riidat kuuluvat olohuoneessamme.
    The walls of this house are so thin that neighbours' quarreling is audible in our living room.
    Kuuluuko nyt?
    Can you hear me now?
  2. to be said
    Hän kuuluu olevan rikas.
    He is said to be rich.
  3. used to refer to the state of one's life or affairs
    Mitä kuuluu? -Kiitos, minulle kuuluu hyvää.
    How are you? -I am fine, thank you.
  4. to belong (to = allative) (showing ownership or location)
    Tämä järvi kuuluu minulle.
    This lake belongs to me.
    Se patsas kuuluu ikkunalaudalle.
    That statue belongs on the windowsill.
  5. to belong (to = illative) (to be member of)
    Kuulun vapaaehtoiseen palokuntaan.
    I belong to a voluntary fire brigade.
  6. (impersonal + genitive) to be supposed to, to have to, to be necessary, to behove (+ first infinitive)
    Sinun kuuluu tehdä se näin.
    You are supposed to do it like this.
  7. to concern, to be someone's business (+ allative)
    Miten tämä sinulle kuuluu?
    How does this concern you?
    Hän kysyi, mistä puhuin Samin kanssa. Sanoin, että se ei kuulu hänelle.
    He asked what I was talking to Sam about. I told him it was none of his business.

Conjugation

Inflection of kuulua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuulun en kuulu 1st sing. olen kuulunut en ole kuulunut
2nd sing. kuulut et kuulu 2nd sing. olet kuulunut et ole kuulunut
3rd sing. kuuluu ei kuulu 3rd sing. on kuulunut ei ole kuulunut
1st plur. kuulumme emme kuulu 1st plur. olemme kuuluneet emme ole kuuluneet
2nd plur. kuulutte ette kuulu 2nd plur. olette kuuluneet ette ole kuuluneet
3rd plur. kuuluvat eivät kuulu 3rd plur. ovat kuuluneet eivät ole kuuluneet
passive kuulutaan ei kuuluta passive on kuuluttu ei ole kuuluttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuuluin en kuulunut 1st sing. olin kuulunut en ollut kuulunut
2nd sing. kuuluit et kuulunut 2nd sing. olit kuulunut et ollut kuulunut
3rd sing. kuului ei kuulunut 3rd sing. oli kuulunut ei ollut kuulunut
1st plur. kuuluimme emme kuuluneet 1st plur. olimme kuuluneet emme olleet kuuluneet
2nd plur. kuuluitte ette kuuluneet 2nd plur. olitte kuuluneet ette olleet kuuluneet
3rd plur. kuuluivat eivät kuuluneet 3rd plur. olivat kuuluneet eivät olleet kuuluneet
passive kuuluttiin ei kuuluttu passive oli kuuluttu ei ollut kuuluttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuuluisin en kuuluisi 1st sing. olisin kuulunut en olisi kuulunut
2nd sing. kuuluisit et kuuluisi 2nd sing. olisit kuulunut et olisi kuulunut
3rd sing. kuuluisi ei kuuluisi 3rd sing. olisi kuulunut ei olisi kuulunut
1st plur. kuuluisimme emme kuuluisi 1st plur. olisimme kuuluneet emme olisi kuuluneet
2nd plur. kuuluisitte ette kuuluisi 2nd plur. olisitte kuuluneet ette olisi kuuluneet
3rd plur. kuuluisivat eivät kuuluisi 3rd plur. olisivat kuuluneet eivät olisi kuuluneet
passive kuuluttaisiin ei kuuluttaisi passive olisi kuuluttu ei olisi kuuluttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kuulu älä kuulu 2nd sing. — —
3rd sing. kuulukoon älköön kuuluko 3rd sing. olkoon kuulunut älköön olko kuulunut
1st plur. kuulukaamme älkäämme kuuluko 1st plur. — —
2nd plur. kuulukaa älkää kuuluko 2nd plur. — —
3rd plur. kuulukoot älkööt kuuluko 3rd plur. olkoot kuuluneet älkööt olko kuuluneet
passive kuuluttakoon älköön kuuluttako passive olkoon kuuluttu älköön olko kuuluttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuulunen en kuulune 1st sing. lienen kuulunut en liene kuulunut
2nd sing. kuulunet et kuulune 2nd sing. lienet kuulunut et liene kuulunut
3rd sing. kuulunee ei kuulune 3rd sing. lienee kuulunut ei liene kuulunut
1st plur. kuulunemme emme kuulune 1st plur. lienemme kuuluneet emme liene kuuluneet
2nd plur. kuulunette ette kuulune 2nd plur. lienette kuuluneet ette liene kuuluneet
3rd plur. kuulunevat eivät kuulune 3rd plur. lienevät kuuluneet eivät liene kuuluneet
passive kuuluttaneen ei kuuluttane passive lienee kuuluttu ei liene kuuluttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kuulua present kuuluva kuuluttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kuuluakseni kuuluaksemme
2nd kuuluaksesi kuuluaksenne
3rd kuuluakseen
kuuluaksensa
past kuulunut kuuluttu
2nd inessive2 kuuluessa kuuluttaessa agent3 kuuluma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kuuluessani kuuluessamme
2nd kuuluessasi kuuluessanne
3rd kuuluessaan
kuuluessansa
negative kuulumaton
instructive kuuluen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive kuulumassa —
elative kuulumasta —
illative kuulumaan —
adessive kuulumalla —
abessive kuulumatta —
instructive kuuluman kuuluttaman
4th4 verbal noun kuuluminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kuulumaisillani kuulumaisillamme
2nd kuulumaisillasi kuulumaisillanne
3rd kuulumaisillaan
kuulumaisillansa

Derived terms

Related terms

References

  1. ^ Lauri Hakulinen (1955) “Suomen kielen käännöslainoista”, in Virittäjä‎ (in Finnish), volume 59, number 4, Kotikielen Seura, pages 305–318

Further reading

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kuuludak, equivalent to kuulla (“to hear”) +‎ -ua. Cognates include Finnish kuulua and Estonian kuuluda.

The sense "to belong" may semantically be related to Swedish höra till (“to belong”, literally “to hear towards”). A similar sense has developed also in other Finnic languages.

Pronunciation

Verb

kuulua

  1. (intransitive) to be heard
    • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 43:
      Yhest koist läätää, kuuluu toisees kois.
      One speaks from one house, one's heard in the other house.
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
      Äkkistää etähääl kuului koiran haukkumiin, näyttiis metsävahti.
      Suddenly from afar sounded a dog's barking, the forest ranger appeared.
  2. (intransitive) to seem, appear
  3. (intransitive + illative) to belong (to)
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:
      Iƶorat laatiit kansan, kumpa keelen poolest kuuluu läns-fenniläisiin kansoin gruppaa ja sil viisii i iƶoroin keeli kuuluu läns-fenniläisee keelisisteemaa.
      The Ingrians make up a people, that based on their language belongs to the group of Finnic peoples and as such the language of Ingrians also belongs to the Finnic language family.

Conjugation

Conjugation of kuulua (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kuulun en kuulu 1st singular oon kuulunt, oon kuulunut en oo kuulunt, en oo kuulunut
2nd singular kuulut et kuulu 2nd singular oot kuulunt, oot kuulunut et oo kuulunt, et oo kuulunut
3rd singular kuuluu ei kuulu 3rd singular ono kuulunt, ono kuulunut ei oo kuulunt, ei oo kuulunut
1st plural kuulumma emmä kuulu 1st plural oomma kuuluneet emmä oo kuuluneet
2nd plural kuulutta että kuulu 2nd plural ootta kuuluneet että oo kuuluneet
3rd plural kuuluut1), kuuluvat2), kuulutaa evät kuulu, ei kuuluta 3rd plural ovat kuuluneet evät oo kuuluneet, ei oo kuuluttu
impersonal kuulutaa ei kuuluta impersonal ono kuuluttu ei oo kuuluttu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular kuuluin en kuulunt, en kuulunut 1st singular olin kuulunt, olin kuulunut en olt kuulunt, en olt kuulunut
2nd singular kuuluit et kuulunt, et kuulunut 2nd singular olit kuulunt, olit kuulunut et olt kuulunt, et olt kuulunut
3rd singular kuului ei kuulunt, ei kuulunut 3rd singular oli kuulunt, oli kuulunut ei olt kuulunt, ei olt kuulunut
1st plural kuuluimma emmä kuuluneet 1st plural olimma kuuluneet emmä olleet kuuluneet
2nd plural kuuluitta että kuuluneet 2nd plural olitta kuuluneet että olleet kuuluneet
3rd plural kuuluit1), kuuluivat2), kuuluttii evät kuuluneet, ei kuuluttu 3rd plural olivat kuuluneet evät olleet kuuluneet, ei olt kuuluttu
impersonal kuuluttii ei kuuluttu impersonal oli kuuluttu ei olt kuuluttu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kuuluisin en kuuluis 1st singular olisin kuulunt, olisin kuulunut en olis kuulunt, en olis kuulunut
2nd singular kuuluisit, kuuluist1) et kuuluis 2nd singular olisit kuulunt, olisit kuulunut et olis kuulunt, et olis kuulunut
3rd singular kuuluis ei kuuluis 3rd singular olis kuulunt, olis kuulunut ei olis kuulunt, ei olis kuulunut
1st plural kuuluisimma emmä kuuluis 1st plural olisimma kuuluneet emmä olis kuuluneet
2nd plural kuuluisitta että kuuluis 2nd plural olisitta kuuluneet että olis kuuluneet
3rd plural kuuluisiit1), kuuluisivat2), kuuluttais evät kuuluis, ei kuuluttais 3rd plural olisivat kuuluneet evät olis kuuluneet, ei olis kuuluttu
impersonal kuuluttais ei kuuluttais impersonal olis kuuluttu ei olis kuuluttu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular kuulu elä kuulu 2nd singular oo kuulunt, oo kuulunut elä oo kuulunt, elä oo kuulunut
3rd singular kuulukoo elköö kuuluko 3rd singular olkoo kuulunt, olkoo kuulunut elköö olko kuulunt, elköö olko kuulunut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural kuulukaa elkää kuuluko 2nd plural olkaa kuuluneet elkää olko kuuluneet
3rd plural kuulukoot elkööt kuuluko, elköö kuuluttako 3rd plural olkoot kuuluneet elkööt olko kuuluneet, elköö olko kuuluttu
impersonal kuuluttakkoo elköö kuuluttako impersonal olkoo kuuluttu elköö olko kuuluttu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular kuulunen en kuulune
2nd singular kuulunet et kuulune
3rd singular kuulunoo ei kuulune
1st plural kuulunemma emmä kuulune
2nd plural kuulunetta että kuulune
3rd plural kuulunoot evät kuulune, ei kuuluttane
impersonal kuuluttannoo ei kuuluttane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st kuulua present kuuluva kuuluttava
2nd inessive kuulujees past kuulunt, kuulunut kuuluttu
instructive kuuluen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (kuulukaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative kuulumaa
inessive kuulumaas
elative kuulumast
abessive kuulumata
4th nominative kuulumiin
partitive kuulumista, kuulumist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 226

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *kuuludak.

Pronunciation

  • (Luutsa, Liivtšülä) IPA(key): /ˈkuːluɑ̯/,
  • Rhymes: -uːluɑ̯
  • Hyphenation: kuu‧lua

Verb

kuulua

  1. (intransitive) to be audible or heard

Inflection

Conjugation of kuulua (type II-1/kuttsua, no gradation)
Indicative
Present Perfect
positive negative positive negative
1st singular kuulun en kuulu 1st singular õõn kuulunnu en õõ kuulunnu
2nd singular kuulud ed kuulu 2nd singular õõd kuulunnu ed õõ kuulunnu
3rd singular kuulub eb kuulu 3rd singular on kuulunnu eb õõ kuulunnu
1st plural kuulummõ emmä kuulu 1st plural öõmmõ kuulunnu emmä õõ kuulunnu
2nd plural kuuluttõ että kuulu 2nd plural õõttõ kuulunnu että õõ kuulunnu
3rd plural kuuluta eväd kuulu 3rd plural õlla kuuluttu eväd õõ kuuluttu
impersonal kuuluta eväd kuulu impersonal õlla kuuluttu eväd õõ kuuluttu
Imperfect Pluperfect
positive negative positive negative
1st singular kuuluzin en kuulunnu 1st singular õlin kuulunnu —
2nd singular kuuluzid ed kuulunnu 2nd singular õlid kuulunnu —
3rd singular kuulu eb kuulunnu 3rd singular õli kuulunnu —
1st plural kuuluzimmõ emmä kuulunnu 1st plural õlimmõ kuulunnu —
2nd plural kuuluzittõ että kuulunnu 2nd plural õlittõ kuulunnu —
3rd plural kuulutti eväd kuuluttu 3rd plural õlti kuuluttu —
impersonal kuulutti eväd kuuluttu impersonal õlti kuuluttu —
Conditional
Present Perfect
positive negative positive negative
1st singular kuuluizin en kuuluizʹ 1st singular õllõizin kuulunnu en õllõizʹ kuulunnu
2nd singular kuuluizid ed kuuluizʹ 2nd singular õllõizid kuulunnu ed õllõizʹ kuulunnu
3rd singular kuuluizʹ eb kuuluizʹ 3rd singular õllõizʹ kuulunnu eb õllõizʹ kuulunnu
1st plural kuuluizimmõ emmä kuuluizʹ 1st plural õllõizimmõ kuulunnu emmä õllõizʹ kuulunnu
2nd plural kuuluizittõ että kuuluizʹ 2nd plural õllõizittõ kuulunnu että õllõizʹ kuulunnu
3rd plural kuuluttaizʹ eväd kuuluttaizʹ 3rd plural õltaizʹ kuuluttu eväd õltaizʹ kuuluttu
impersonal kuuluttaizʹ eväd kuuluttaizʹ impersonal õltaizʹ kuuluttu eväd õltaizʹ kuuluttu
Imperative
Present
positive negative
1st singular — —
2nd singular kuulu elä kuulu
3rd singular kuulugo elko kuulugo
1st plural — —
2nd plural kuuluga elka kuuluga
3rd plural kuulugod —
impersonal — —
Nominal forms
Infinitives Participles
active passive
1st kuulua present kuulujõ1) —
2nd illative kuuluma past kuulunnu kuuluttu
inessive kuulumõz 1) also used as the agent noun
elative kuulumassõ
abessive kuulumattõ

References

  • Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “kuulua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn
Wikious
Boobota
Sagapedia