kuulussella

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kuulussella. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kuulussella, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kuulussella in singular and plural. Everything you need to know about the word kuulussella you have here. The definition of the word kuulussella will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkuulussella, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Ingrian

Etymology

From kuulustaa (“to find out”) +‎ -ella. Akin to Finnish kuulustella.

Pronunciation

Verb

kuulussella

  1. (transitive) to interrogate

Conjugation

Conjugation of kuulussella (type 12/kuulla, st-ss gradation, gemination)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kuulustelen en kuulustele 1st singular oon kuulusselt, oon kuulussellut en oo kuulusselt, en oo kuulussellut
2nd singular kuulustelet et kuulustele 2nd singular oot kuulusselt, oot kuulussellut et oo kuulusselt, et oo kuulussellut
3rd singular kuulustelloo ei kuulustele 3rd singular ono kuulusselt, ono kuulussellut ei oo kuulusselt, ei oo kuulussellut
1st plural kuulustelemma emmä kuulustele 1st plural oomma kuulusselleet emmä oo kuulusselleet
2nd plural kuulusteletta että kuulustele 2nd plural ootta kuulusselleet että oo kuulusselleet
3rd plural kuulustelloot1), kuulustelevat2), kuulussellaa evät kuulustele, ei kuulussella 3rd plural ovat kuulusselleet evät oo kuulusselleet, ei oo kuulusseltu
impersonal kuulussellaa ei kuulussella impersonal ono kuulusseltu ei oo kuulusseltu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular kuulustelin en kuulusselt, en kuulussellut 1st singular olin kuulusselt, olin kuulussellut en olt kuulusselt, en olt kuulussellut
2nd singular kuulustelit et kuulusselt, et kuulussellut 2nd singular olit kuulusselt, olit kuulussellut et olt kuulusselt, et olt kuulussellut
3rd singular kuulusteli ei kuulusselt, ei kuulussellut 3rd singular oli kuulusselt, oli kuulussellut ei olt kuulusselt, ei olt kuulussellut
1st plural kuulustelimma emmä kuulusselleet 1st plural olimma kuulusselleet emmä olleet kuulusselleet
2nd plural kuulustelitta että kuulusselleet 2nd plural olitta kuulusselleet että olleet kuulusselleet
3rd plural kuulustelliit1), kuulustelivat2), kuulusseltii evät kuulusselleet, ei kuulusseltu 3rd plural olivat kuulusselleet evät olleet kuulusselleet, ei olt kuulusseltu
impersonal kuulusseltii ei kuulusseltu impersonal oli kuulusseltu ei olt kuulusseltu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kuulustelisin en kuulustelis 1st singular olisin kuulusselt, olisin kuulussellut en olis kuulusselt, en olis kuulussellut
2nd singular kuulustelisit, kuulustelliist1) et kuulustelis 2nd singular olisit kuulusselt, olisit kuulussellut et olis kuulusselt, et olis kuulussellut
3rd singular kuulustelis ei kuulustelis 3rd singular olis kuulusselt, olis kuulussellut ei olis kuulusselt, ei olis kuulussellut
1st plural kuulustelisimma emmä kuulustelis 1st plural olisimma kuulusselleet emmä olis kuulusselleet
2nd plural kuulustelisitta että kuulustelis 2nd plural olisitta kuulusselleet että olis kuulusselleet
3rd plural kuulustelisiit1), kuulustelisivat2), kuulusseltais evät kuulustelis, ei kuulusseltais 3rd plural olisivat kuulusselleet evät olis kuulusselleet, ei olis kuulusseltu
impersonal kuulusseltais ei kuulusseltais impersonal olis kuulusseltu ei olis kuulusseltu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular kuulustele elä kuulustele 2nd singular oo kuulusselt, oo kuulussellut elä oo kuulusselt, elä oo kuulussellut
3rd singular kuulusselkoo elköö kuulusselko 3rd singular olkoo kuulusselt, olkoo kuulussellut elköö olko kuulusselt, elköö olko kuulussellut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural kuulusselkaa elkää kuulusselko 2nd plural olkaa kuulusselleet elkää olko kuulusselleet
3rd plural kuulusselkoot elkööt kuulusselko, elköö kuulusseltako 3rd plural olkoot kuulusselleet elkööt olko kuulusselleet, elköö olko kuulusseltu
impersonal kuulusseltakoo elköö kuulusseltako impersonal olkoo kuulusseltu elköö olko kuulusseltu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular kuulussellen en kuulusselle
2nd singular kuulussellet et kuulusselle
3rd singular kuulusselloo ei kuulusselle
1st plural kuulussellemma emmä kuulusselle
2nd plural kuulusselletta että kuulusselle
3rd plural kuulusselloot evät kuulusselle, ei kuulusseltane
impersonal kuulusseltanoo ei kuulusseltane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st kuulussella present kuulusteleva kuulusseltava
2nd inessive kuulussellees past kuulusselt, kuulussellut kuulusseltu
instructive kuulussellen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (kuulusselkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative kuulustelomaa
inessive kuulustelomaas
elative kuulustelomast
abessive kuulustelomata
4th nominative kuulustelomiin
partitive kuulustelomista, kuulustelomist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 226
Wikious
Boobota
Sagapedia