kuulustella + -u. First attested in Frans Ferdinand Ahlman: Ruotsalais-suomalainen sanakirja ("Swedish-Finnish Dictionary", 1865).
kuulustelu
Inflection of kuulustelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | kuulustelu | kuulustelut | |
genitive | kuulustelun | kuulustelujen kuulusteluiden kuulusteluitten | |
partitive | kuulustelua | kuulusteluja kuulusteluita | |
illative | kuulusteluun | kuulusteluihin | |
singular | plural | ||
nominative | kuulustelu | kuulustelut | |
accusative | nom. | kuulustelu | kuulustelut |
gen. | kuulustelun | ||
genitive | kuulustelun | kuulustelujen kuulusteluiden kuulusteluitten | |
partitive | kuulustelua | kuulusteluja kuulusteluita | |
inessive | kuulustelussa | kuulusteluissa | |
elative | kuulustelusta | kuulusteluista | |
illative | kuulusteluun | kuulusteluihin | |
adessive | kuulustelulla | kuulusteluilla | |
ablative | kuulustelulta | kuulusteluilta | |
allative | kuulustelulle | kuulusteluille | |
essive | kuulusteluna | kuulusteluina | |
translative | kuulusteluksi | kuulusteluiksi | |
abessive | kuulustelutta | kuulusteluitta | |
instructive | — | kuulusteluin | |
comitative | See the possessive forms below. |