laikutus

Hello, you have come here looking for the meaning of the word laikutus. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word laikutus, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say laikutus in singular and plural. Everything you need to know about the word laikutus you have here. The definition of the word laikutus will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition oflaikutus, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

laikuttaa +‎ -us

Pronunciation

Noun

laikutus

  1. screefing, removing sections of topsoil in spots

Declension

Inflection of laikutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative laikutus laikutukset
genitive laikutuksen laikutusten
laikutuksien
partitive laikutusta laikutuksia
illative laikutukseen laikutuksiin
singular plural
nominative laikutus laikutukset
accusative nom. laikutus laikutukset
gen. laikutuksen
genitive laikutuksen laikutusten
laikutuksien
partitive laikutusta laikutuksia
inessive laikutuksessa laikutuksissa
elative laikutuksesta laikutuksista
illative laikutukseen laikutuksiin
adessive laikutuksella laikutuksilla
ablative laikutukselta laikutuksilta
allative laikutukselle laikutuksille
essive laikutuksena laikutuksina
translative laikutukseksi laikutuksiksi
abessive laikutuksetta laikutuksitta
instructive laikutuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of laikutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative laikutukseni laikutukseni
accusative nom. laikutukseni laikutukseni
gen. laikutukseni
genitive laikutukseni laikutusteni
laikutuksieni
partitive laikutustani laikutuksiani
inessive laikutuksessani laikutuksissani
elative laikutuksestani laikutuksistani
illative laikutukseeni laikutuksiini
adessive laikutuksellani laikutuksillani
ablative laikutukseltani laikutuksiltani
allative laikutukselleni laikutuksilleni
essive laikutuksenani laikutuksinani
translative laikutuksekseni laikutuksikseni
abessive laikutuksettani laikutuksittani
instructive
comitative laikutuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative laikutuksesi laikutuksesi
accusative nom. laikutuksesi laikutuksesi
gen. laikutuksesi
genitive laikutuksesi laikutustesi
laikutuksiesi
partitive laikutustasi laikutuksiasi
inessive laikutuksessasi laikutuksissasi
elative laikutuksestasi laikutuksistasi
illative laikutukseesi laikutuksiisi
adessive laikutuksellasi laikutuksillasi
ablative laikutukseltasi laikutuksiltasi
allative laikutuksellesi laikutuksillesi
essive laikutuksenasi laikutuksinasi
translative laikutukseksesi laikutuksiksesi
abessive laikutuksettasi laikutuksittasi
instructive
comitative laikutuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative laikutuksemme laikutuksemme
accusative nom. laikutuksemme laikutuksemme
gen. laikutuksemme
genitive laikutuksemme laikutustemme
laikutuksiemme
partitive laikutustamme laikutuksiamme
inessive laikutuksessamme laikutuksissamme
elative laikutuksestamme laikutuksistamme
illative laikutukseemme laikutuksiimme
adessive laikutuksellamme laikutuksillamme
ablative laikutukseltamme laikutuksiltamme
allative laikutuksellemme laikutuksillemme
essive laikutuksenamme laikutuksinamme
translative laikutukseksemme laikutuksiksemme
abessive laikutuksettamme laikutuksittamme
instructive
comitative laikutuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative laikutuksenne laikutuksenne
accusative nom. laikutuksenne laikutuksenne
gen. laikutuksenne
genitive laikutuksenne laikutustenne
laikutuksienne
partitive laikutustanne laikutuksianne
inessive laikutuksessanne laikutuksissanne
elative laikutuksestanne laikutuksistanne
illative laikutukseenne laikutuksiinne
adessive laikutuksellanne laikutuksillanne
ablative laikutukseltanne laikutuksiltanne
allative laikutuksellenne laikutuksillenne
essive laikutuksenanne laikutuksinanne
translative laikutukseksenne laikutuksiksenne
abessive laikutuksettanne laikutuksittanne
instructive
comitative laikutuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative laikutuksensa laikutuksensa
accusative nom. laikutuksensa laikutuksensa
gen. laikutuksensa
genitive laikutuksensa laikutustensa
laikutuksiensa
partitive laikutustaan
laikutustansa
laikutuksiaan
laikutuksiansa
inessive laikutuksessaan
laikutuksessansa
laikutuksissaan
laikutuksissansa
elative laikutuksestaan
laikutuksestansa
laikutuksistaan
laikutuksistansa
illative laikutukseensa laikutuksiinsa
adessive laikutuksellaan
laikutuksellansa
laikutuksillaan
laikutuksillansa
ablative laikutukseltaan
laikutukseltansa
laikutuksiltaan
laikutuksiltansa
allative laikutukselleen
laikutuksellensa
laikutuksilleen
laikutuksillensa
essive laikutuksenaan
laikutuksenansa
laikutuksinaan
laikutuksinansa
translative laikutuksekseen
laikutukseksensa
laikutuksikseen
laikutuksiksensa
abessive laikutuksettaan
laikutuksettansa
laikutuksittaan
laikutuksittansa
instructive
comitative laikutuksineen
laikutuksinensa

Further reading

Anagrams