Formally, an -e-derivative from a causative in -ttaa, though no verb *liivattaa is attested. The root is the now-obsolete liiva (“slime”), from Proto-Finnic *liiva, ultimately a loan from Proto-Germanic *slīwą (whence also e.g. Icelandic slý). First attested in 1896.
liivate
Inflection of liivate (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | liivate | liivatteet | |
genitive | liivatteen | liivatteiden liivatteitten | |
partitive | liivatetta | liivatteita | |
illative | liivatteeseen | liivatteisiin liivatteihin | |
singular | plural | ||
nominative | liivate | liivatteet | |
accusative | nom. | liivate | liivatteet |
gen. | liivatteen | ||
genitive | liivatteen | liivatteiden liivatteitten | |
partitive | liivatetta | liivatteita | |
inessive | liivatteessa | liivatteissa | |
elative | liivatteesta | liivatteista | |
illative | liivatteeseen | liivatteisiin liivatteihin | |
adessive | liivatteella | liivatteilla | |
ablative | liivatteelta | liivatteilta | |
allative | liivatteelle | liivatteille | |
essive | liivatteena | liivatteina | |
translative | liivatteeksi | liivatteiksi | |
abessive | liivatteetta | liivatteitta | |
instructive | — | liivattein | |
comitative | See the possessive forms below. |