lohkoa

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

lohkomassa

—

elative

lohkomasta

—

illative

lohkomaan

—

adessive

lohkomalla

—

abessive

lohkomatta

—

instructive

lohkoman

lohkottaman

4th³

verbal noun

lohkominen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	lohkomaisillani	lohkomaisillamme
2nd	lohkomaisillasi	lohkomaisillanne
3rd	lohkomaisillaan lohkomaisillansa

Derived terms

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

IPA^(key): /ˈlohkoɑ/,
Rhymes: -ohkoɑ
Syllabification^(key): loh‧ko‧a

Noun

lohkoa

partitive singular of lohko

Ingrian

Etymology 1

From lohko (“chunk”) +‎ -oa. Akin to Finnish lohkoa.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlohkoɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈlohkojɑ/,
Rhymes: -ohkoː, -ohkojɑ
Hyphenation: loh‧ko‧a

Verb

lohkoa

(transitive) to shatter; to break in pieces

Conjugation

Conjugation of lohkoa (type 1/ampua, k- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lohon	en loho	1st singular	oon lohkont, oon lohkonut	en oo lohkont, en oo lohkonut
2nd singular	lohot	et loho	2nd singular	oot lohkont, oot lohkonut	et oo lohkont, et oo lohkonut
3rd singular	lohkoo	ei loho	3rd singular	ono lohkont, ono lohkonut	ei oo lohkont, ei oo lohkonut
1st plural	lohomma	emmä loho	1st plural	oomma lohkoneet	emmä oo lohkoneet
2nd plural	lohotta	että loho	2nd plural	ootta lohkoneet	että oo lohkoneet
3rd plural	lohkoot¹⁾, lohkovat²⁾, lohotaa	evät loho, ei lohota	3rd plural	ovat lohkoneet	evät oo lohkoneet, ei oo lohottu
impersonal	lohotaa	ei lohota	impersonal	ono lohottu	ei oo lohottu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lohoin	en lohkont, en lohkonut	1st singular	olin lohkont, olin lohkonut	en olt lohkont, en olt lohkonut
2nd singular	lohoit	et lohkont, et lohkonut	2nd singular	olit lohkont, olit lohkonut	et olt lohkont, et olt lohkonut
3rd singular	lohkoi	ei lohkont, ei lohkonut	3rd singular	oli lohkont, oli lohkonut	ei olt lohkont, ei olt lohkonut
1st plural	lohoimma	emmä lohkoneet	1st plural	olimma lohkoneet	emmä olleet lohkoneet
2nd plural	lohoitta	että lohkoneet	2nd plural	olitta lohkoneet	että olleet lohkoneet
3rd plural	lohkoit¹⁾, lohkoivat²⁾, lohottii	evät lohkoneet, ei lohottu	3rd plural	olivat lohkoneet	evät olleet lohkoneet, ei olt lohottu
impersonal	lohottii	ei lohottu	impersonal	oli lohottu	ei olt lohottu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lohkoisin	en lohkois	1st singular	olisin lohkont, olisin lohkonut	en olis lohkont, en olis lohkonut
2nd singular	lohkoisit, lohkoist¹⁾	et lohkois	2nd singular	olisit lohkont, olisit lohkonut	et olis lohkont, et olis lohkonut
3rd singular	lohkois	ei lohkois	3rd singular	olis lohkont, olis lohkonut	ei olis lohkont, ei olis lohkonut
1st plural	lohkoisimma	emmä lohkois	1st plural	olisimma lohkoneet	emmä olis lohkoneet
2nd plural	lohkoisitta	että lohkois	2nd plural	olisitta lohkoneet	että olis lohkoneet
3rd plural	lohkoisiit¹⁾, lohkoisivat²⁾, lohottais	evät lohkois, ei lohottais	3rd plural	olisivat lohkoneet	evät olis lohkoneet, ei olis lohottu
impersonal	lohottais	ei lohottais	impersonal	olis lohottu	ei olis lohottu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	loho	elä loho	2nd singular	oo lohkont, oo lohkonut	elä oo lohkont, elä oo lohkonut
3rd singular	lohkokoo	elköö lohkoko	3rd singular	olkoo lohkont, olkoo lohkonut	elköö olko lohkont, elköö olko lohkonut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	lohkokaa	elkää lohkoko	2nd plural	olkaa lohkoneet	elkää olko lohkoneet
3rd plural	lohkokoot	elkööt lohkoko, elköö lohottako	3rd plural	olkoot lohkoneet	elkööt olko lohkoneet, elköö olko lohottu
impersonal	lohottakkoo	elköö lohottako	impersonal	olkoo lohottu	elköö olko lohottu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	lohkonen	en lohkone
2nd singular	lohkonet	et lohkone
3rd singular	lohkonoo	ei lohkone
1st plural	lohkonemma	emmä lohkone
2nd plural	lohkonetta	että lohkone
3rd plural	lohkonoot	evät lohkone, ei lohottane
impersonal	lohottannoo	ei lohottane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		lohkoa	present	lohkova	lohottava
2nd	inessive	lohkojees	past	lohkont, lohkonut	lohottu
2nd	instructive	lohkoen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (lohkokaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	lohkomaa
	inessive	lohkomaas
	elative	lohkomast
	abessive	lohkomata
4th	nominative	lohkomiin
	partitive	lohkomista, lohkomist

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlohkoɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈlohkoɑ/,
Rhymes: -ohkoː, -ohkoɑ
Hyphenation: loh‧ko‧a

Noun

lohkoa

partitive singular of lohko

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 272

lohkoa

Contents

Finnish

Etymology 1

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Etymology 2

Pronunciation

Noun

Ingrian

Etymology 1

Pronunciation

Verb

Conjugation

Etymology 2

Pronunciation

Noun

References

Wikious

Boobota

Sagapedia