lykätä

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

lykkäämässä

—

elative

lykkäämästä

—

illative

lykkäämään

—

adessive

lykkäämällä

—

abessive

lykkäämättä

—

instructive

lykkäämän

lykättämän

4th³

verbal noun

lykkääminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	lykkäämäisilläni	lykkäämäisillämme
2nd	lykkäämäisilläsi	lykkäämäisillänne
3rd	lykkäämäisillään lykkäämäisillänsä

Derived terms

nouns

lykkäys

verbs

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *lük'äit'äk. Cognates include Finnish lykätä and Estonian lükata.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlykætæ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈlykætæ/,
Rhymes: -ykæt, -ykætæ
Hyphenation: ly‧kä‧tä

Verb

lykätä

(transitive) to push

Conjugation

Conjugation of lykätä (type 16/maata, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lykkään	en lykkää	1st singular	oon lykänt, oon lykännyt	en oo lykänt, en oo lykännyt
2nd singular	lykkäät	et lykkää	2nd singular	oot lykänt, oot lykännyt	et oo lykänt, et oo lykännyt
3rd singular	lykkäjää	ei lykkää	3rd singular	ono lykänt, ono lykännyt	ei oo lykänt, ei oo lykännyt
1st plural	lykkäämmä	emmä lykkää	1st plural	oomma lykänneet	emmä oo lykänneet
2nd plural	lykkäättä	että lykkää	2nd plural	ootta lykänneet	että oo lykänneet
3rd plural	lykkäjäät¹⁾, lykkäävät²⁾, lykätää	evät lykkää, ei lykätä	3rd plural	ovat lykänneet	evät oo lykänneet, ei oo lykätty
impersonal	lykätää	ei lykätä	impersonal	ono lykätty	ei oo lykätty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lykkäisin	en lykänt, en lykännyt	1st singular	olin lykänt, olin lykännyt	en olt lykänt, en olt lykännyt
2nd singular	lykkäisit, lykkäist¹⁾	et lykänt, et lykännyt	2nd singular	olit lykänt, olit lykännyt	et olt lykänt, et olt lykännyt
3rd singular	lykkäis	ei lykänt, ei lykännyt	3rd singular	oli lykänt, oli lykännyt	ei olt lykänt, ei olt lykännyt
1st plural	lykkäisimmä	emmä lykänneet	1st plural	olimma lykänneet	emmä olleet lykänneet
2nd plural	lykkäisittä	että lykänneet	2nd plural	olitta lykänneet	että olleet lykänneet
3rd plural	lykkäisiit¹⁾, lykkäisivät²⁾, lykättii	evät lykänneet, ei lykätty	3rd plural	olivat lykänneet	evät olleet lykänneet, ei olt lykätty
impersonal	lykättii	ei lykätty	impersonal	oli lykätty	ei olt lykätty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lykkäjäisin	en lykkäjäis	1st singular	olisin lykänt, olisin lykännyt	en olis lykänt, en olis lykännyt
2nd singular	lykkäjäisit, lykkäjäist¹⁾	et lykkäjäis	2nd singular	olisit lykänt, olisit lykännyt	et olis lykänt, et olis lykännyt
3rd singular	lykkäjäis	ei lykkäjäis	3rd singular	olis lykänt, olis lykännyt	ei olis lykänt, ei olis lykännyt
1st plural	lykkäjäisimmä	emmä lykkäjäis	1st plural	olisimma lykänneet	emmä olis lykänneet
2nd plural	lykkäjäisittä	että lykkäjäis	2nd plural	olisitta lykänneet	että olis lykänneet
3rd plural	lykkäjäisiit¹⁾, lykkäjäisivät²⁾, lykättäis	evät lykkäjäis, ei lykättäis	3rd plural	olisivat lykänneet	evät olis lykänneet, ei olis lykätty
impersonal	lykättäis	ei lykättäis	impersonal	olis lykätty	ei olis lykätty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	lykkää	elä lykkää	2nd singular	oo lykänt, oo lykännyt	elä oo lykänt, elä oo lykännyt
3rd singular	lykätköö	elköö lykätkö	3rd singular	olkoo lykänt, olkoo lykännyt	elköö olko lykänt, elköö olko lykännyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	lykätkää	elkää lykätkö	2nd plural	olkaa lykänneet	elkää olko lykänneet
3rd plural	lykätkööt	elkööt lykätkö, elköö lykättäkö	3rd plural	olkoot lykänneet	elkööt olko lykänneet, elköö olko lykätty
impersonal	lykättäkköö	elköö lykättäkö	impersonal	olkoo lykätty	elköö olko lykätty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	lykännen	en lykänne
2nd singular	lykännet	et lykänne
3rd singular	lykännöö	ei lykänne
1st plural	lykännemmä	emmä lykänne
2nd plural	lykännettä	että lykänne
3rd plural	lykännööt	evät lykänne, ei lykättäne
impersonal	lykättännöö	ei lykättäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		lykätä	present	lykkäävä	lykättävä
2nd	inessive	lykätees	past	lykänt, lykännyt	lykätty
2nd	instructive	lykäten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (lykätkää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	lykkäämää
	inessive	lykkäämääs
	elative	lykkäämäst
	abessive	lykkäämätä
4th	nominative	lykkäämiin
	partitive	lykkäämistä, lykkäämist

Synonyms

tupata, tuppia, tööntää, törkätä

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 282

lykätä

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

References

Wikious

Boobota

Sagapedia