määrittää (“to define, determine”) + -(e)lmä or equivalently määritellä (“to define”) + -mä. Coined by Finnish physician and translator Wolmar Schildt in 1860.
määritelmä
| Inflection of määritelmä (Kotus type 10/koira, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | määritelmä | määritelmät | |
| genitive | määritelmän | määritelmien | |
| partitive | määritelmää | määritelmiä | |
| illative | määritelmään | määritelmiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | määritelmä | määritelmät | |
| accusative | nom. | määritelmä | määritelmät |
| gen. | määritelmän | ||
| genitive | määritelmän | määritelmien määritelmäin rare | |
| partitive | määritelmää | määritelmiä | |
| inessive | määritelmässä | määritelmissä | |
| elative | määritelmästä | määritelmistä | |
| illative | määritelmään | määritelmiin | |
| adessive | määritelmällä | määritelmillä | |
| ablative | määritelmältä | määritelmiltä | |
| allative | määritelmälle | määritelmille | |
| essive | määritelmänä | määritelminä | |
| translative | määritelmäksi | määritelmiksi | |
| abessive | määritelmättä | määritelmittä | |
| instructive | — | määritelmin | |
| comitative | See the possessive forms below. | ||