marinkielinen

Hello, you have come here looking for the meaning of the word marinkielinen. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word marinkielinen, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say marinkielinen in singular and plural. Everything you need to know about the word marinkielinen you have here. The definition of the word marinkielinen will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofmarinkielinen, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

marin kieli (“Mari”) +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmɑrinˌkie̯linen/,
  • Rhymes: -ielinen
  • Hyphenation(key): marin‧kieli‧nen

Adjective

marinkielinen

  1. Mari, Mari-language (expressed in Mari language)

Declension

Inflection of marinkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative marinkielinen marinkieliset
genitive marinkielisen marinkielisten
marinkielisien
partitive marinkielistä marinkielisiä
illative marinkieliseen marinkielisiin
singular plural
nominative marinkielinen marinkieliset
accusative nom. marinkielinen marinkieliset
gen. marinkielisen
genitive marinkielisen marinkielisten
marinkielisien
partitive marinkielistä marinkielisiä
inessive marinkielisessä marinkielisissä
elative marinkielisestä marinkielisistä
illative marinkieliseen marinkielisiin
adessive marinkielisellä marinkielisillä
ablative marinkieliseltä marinkielisiltä
allative marinkieliselle marinkielisille
essive marinkielisenä marinkielisinä
translative marinkieliseksi marinkielisiksi
abessive marinkielisettä marinkielisittä
instructive — marinkielisin
comitative — marinkielisine
Possessive forms of marinkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative marinkieliseni marinkieliseni
accusative nom. marinkieliseni marinkieliseni
gen. marinkieliseni
genitive marinkieliseni marinkielisteni
marinkielisieni
partitive marinkielistäni marinkielisiäni
inessive marinkielisessäni marinkielisissäni
elative marinkielisestäni marinkielisistäni
illative marinkieliseeni marinkielisiini
adessive marinkieliselläni marinkielisilläni
ablative marinkieliseltäni marinkielisiltäni
allative marinkieliselleni marinkielisilleni
essive marinkielisenäni marinkielisinäni
translative marinkielisekseni marinkielisikseni
abessive marinkielisettäni marinkielisittäni
instructive — —
comitative — marinkielisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative marinkielisesi marinkielisesi
accusative nom. marinkielisesi marinkielisesi
gen. marinkielisesi
genitive marinkielisesi marinkielistesi
marinkielisiesi
partitive marinkielistäsi marinkielisiäsi
inessive marinkielisessäsi marinkielisissäsi
elative marinkielisestäsi marinkielisistäsi
illative marinkieliseesi marinkielisiisi
adessive marinkieliselläsi marinkielisilläsi
ablative marinkieliseltäsi marinkielisiltäsi
allative marinkielisellesi marinkielisillesi
essive marinkielisenäsi marinkielisinäsi
translative marinkieliseksesi marinkielisiksesi
abessive marinkielisettäsi marinkielisittäsi
instructive — —
comitative — marinkielisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative marinkielisemme marinkielisemme
accusative nom. marinkielisemme marinkielisemme
gen. marinkielisemme
genitive marinkielisemme marinkielistemme
marinkielisiemme
partitive marinkielistämme marinkielisiämme
inessive marinkielisessämme marinkielisissämme
elative marinkielisestämme marinkielisistämme
illative marinkieliseemme marinkielisiimme
adessive marinkielisellämme marinkielisillämme
ablative marinkieliseltämme marinkielisiltämme
allative marinkielisellemme marinkielisillemme
essive marinkielisenämme marinkielisinämme
translative marinkieliseksemme marinkielisiksemme
abessive marinkielisettämme marinkielisittämme
instructive — —
comitative — marinkielisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative marinkielisenne marinkielisenne
accusative nom. marinkielisenne marinkielisenne
gen. marinkielisenne
genitive marinkielisenne marinkielistenne
marinkielisienne
partitive marinkielistänne marinkielisiänne
inessive marinkielisessänne marinkielisissänne
elative marinkielisestänne marinkielisistänne
illative marinkieliseenne marinkielisiinne
adessive marinkielisellänne marinkielisillänne
ablative marinkieliseltänne marinkielisiltänne
allative marinkielisellenne marinkielisillenne
essive marinkielisenänne marinkielisinänne
translative marinkieliseksenne marinkielisiksenne
abessive marinkielisettänne marinkielisittänne
instructive — —
comitative — marinkielisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative marinkielisensä marinkielisensä
accusative nom. marinkielisensä marinkielisensä
gen. marinkielisensä
genitive marinkielisensä marinkielistensä
marinkielisiensä
partitive marinkielistään
marinkielistänsä 		marinkielisiään
marinkielisiänsä
inessive marinkielisessään
marinkielisessänsä 		marinkielisissään
marinkielisissänsä
elative marinkielisestään
marinkielisestänsä 		marinkielisistään
marinkielisistänsä
illative marinkieliseensä marinkielisiinsä
adessive marinkielisellään
marinkielisellänsä 		marinkielisillään
marinkielisillänsä
ablative marinkieliseltään
marinkieliseltänsä 		marinkielisiltään
marinkielisiltänsä
allative marinkieliselleen
marinkielisellensä 		marinkielisilleen
marinkielisillensä
essive marinkielisenään
marinkielisenänsä 		marinkielisinään
marinkielisinänsä
translative marinkielisekseen
marinkieliseksensä 		marinkielisikseen
marinkielisiksensä
abessive marinkielisettään
marinkielisettänsä 		marinkielisittään
marinkielisittänsä
instructive — —
comitative — marinkielisineen
marinkielisinensä
Wikious
Boobota
Sagapedia