mennä (“to go”) + -kki; "that which goes"
menekki
Inflection of menekki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | menekki | menekit | |
genitive | menekin | menekkien | |
partitive | menekkiä | menekkejä | |
illative | menekkiin | menekkeihin | |
singular | plural | ||
nominative | menekki | menekit | |
accusative | nom. | menekki | menekit |
gen. | menekin | ||
genitive | menekin | menekkien | |
partitive | menekkiä | menekkejä | |
inessive | menekissä | menekeissä | |
elative | menekistä | menekeistä | |
illative | menekkiin | menekkeihin | |
adessive | menekillä | menekeillä | |
ablative | menekiltä | menekeiltä | |
allative | menekille | menekeille | |
essive | menekkinä | menekkeinä | |
translative | menekiksi | menekeiksi | |
abessive | menekittä | menekeittä | |
instructive | — | menekein | |
comitative | See the possessive forms below. |