minimi
Ultimately from Latin minimus.
minimi
Inflection of minimi (Kotus type 6/paperi, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | minimi | minimit | |
genitive | minimin | minimien minimeiden minimeitten | |
partitive | minimiä | minimeitä minimejä | |
illative | minimiin | minimeihin | |
singular | plural | ||
nominative | minimi | minimit | |
accusative | nom. | minimi | minimit |
gen. | minimin | ||
genitive | minimin | minimien minimeiden minimeitten | |
partitive | minimiä | minimeitä minimejä | |
inessive | minimissä | minimeissä | |
elative | minimistä | minimeistä | |
illative | minimiin | minimeihin | |
adessive | minimillä | minimeillä | |
ablative | minimiltä | minimeiltä | |
allative | minimille | minimeille | |
essive | miniminä | minimeinä | |
translative | minimiksi | minimeiksi | |
abessive | minimittä | minimeittä | |
instructive | — | minimein | |
comitative | See the possessive forms below. |
minimi m
minimi m
minimī