munitus

Hello, you have come here looking for the meaning of the word munitus. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word munitus, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say munitus in singular and plural. Everything you need to know about the word munitus you have here. The definition of the word munitus will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofmunitus, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

munittaa +‎ -us

Pronunciation

Noun

munitus

  1. the action of making something or someone lay eggs or hatch

Declension

Inflection of munitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative munitus munitukset
genitive munituksen munitusten
munituksien
partitive munitusta munituksia
illative munitukseen munituksiin
singular plural
nominative munitus munitukset
accusative nom. munitus munitukset
gen. munituksen
genitive munituksen munitusten
munituksien
partitive munitusta munituksia
inessive munituksessa munituksissa
elative munituksesta munituksista
illative munitukseen munituksiin
adessive munituksella munituksilla
ablative munitukselta munituksilta
allative munitukselle munituksille
essive munituksena munituksina
translative munitukseksi munituksiksi
abessive munituksetta munituksitta
instructive — munituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of munitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative munitukseni munitukseni
accusative nom. munitukseni munitukseni
gen. munitukseni
genitive munitukseni munitusteni
munituksieni
partitive munitustani munituksiani
inessive munituksessani munituksissani
elative munituksestani munituksistani
illative munitukseeni munituksiini
adessive munituksellani munituksillani
ablative munitukseltani munituksiltani
allative munitukselleni munituksilleni
essive munituksenani munituksinani
translative munituksekseni munituksikseni
abessive munituksettani munituksittani
instructive — —
comitative — munituksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative munituksesi munituksesi
accusative nom. munituksesi munituksesi
gen. munituksesi
genitive munituksesi munitustesi
munituksiesi
partitive munitustasi munituksiasi
inessive munituksessasi munituksissasi
elative munituksestasi munituksistasi
illative munitukseesi munituksiisi
adessive munituksellasi munituksillasi
ablative munitukseltasi munituksiltasi
allative munituksellesi munituksillesi
essive munituksenasi munituksinasi
translative munitukseksesi munituksiksesi
abessive munituksettasi munituksittasi
instructive — —
comitative — munituksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative munituksemme munituksemme
accusative nom. munituksemme munituksemme
gen. munituksemme
genitive munituksemme munitustemme
munituksiemme
partitive munitustamme munituksiamme
inessive munituksessamme munituksissamme
elative munituksestamme munituksistamme
illative munitukseemme munituksiimme
adessive munituksellamme munituksillamme
ablative munitukseltamme munituksiltamme
allative munituksellemme munituksillemme
essive munituksenamme munituksinamme
translative munitukseksemme munituksiksemme
abessive munituksettamme munituksittamme
instructive — —
comitative — munituksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative munituksenne munituksenne
accusative nom. munituksenne munituksenne
gen. munituksenne
genitive munituksenne munitustenne
munituksienne
partitive munitustanne munituksianne
inessive munituksessanne munituksissanne
elative munituksestanne munituksistanne
illative munitukseenne munituksiinne
adessive munituksellanne munituksillanne
ablative munitukseltanne munituksiltanne
allative munituksellenne munituksillenne
essive munituksenanne munituksinanne
translative munitukseksenne munituksiksenne
abessive munituksettanne munituksittanne
instructive — —
comitative — munituksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative munituksensa munituksensa
accusative nom. munituksensa munituksensa
gen. munituksensa
genitive munituksensa munitustensa
munituksiensa
partitive munitustaan
munitustansa 		munituksiaan
munituksiansa
inessive munituksessaan
munituksessansa 		munituksissaan
munituksissansa
elative munituksestaan
munituksestansa 		munituksistaan
munituksistansa
illative munitukseensa munituksiinsa
adessive munituksellaan
munituksellansa 		munituksillaan
munituksillansa
ablative munitukseltaan
munitukseltansa 		munituksiltaan
munituksiltansa
allative munitukselleen
munituksellensa 		munituksilleen
munituksillensa
essive munituksenaan
munituksenansa 		munituksinaan
munituksinansa
translative munituksekseen
munitukseksensa 		munituksikseen
munituksiksensa
abessive munituksettaan
munituksettansa 		munituksittaan
munituksittansa
instructive — —
comitative — munituksineen
munituksinensa

Derived terms

(compounds):

Further reading

Anagrams

Latin

Etymology

Perfect passive participle of mūniō (“fortify”).

Participle

mūnītus (feminine mūnīta, neuter mūnītum, comparative mūnitior, superlative mūnītissimus); first/second-declension participle

  1. fortified, having been fortified; secured, having been secured; protected, having been protected
    Synonyms: defensus, tutus, firmātus
    Antonyms: inermis, intutus, nudus, infestus
    • Attributed to Nepos in The Routledge Dictionary of Latin Quotations
      Nullum imperium tutum est nisi benevolentia munitum.
      No empire is safe unless it is secured by good will.

Declension

First/second-declension adjective.

singular plural
masculine feminine neuter masculine feminine neuter
nominative mūnītus mūnīta mūnītum mūnītī mūnītae mūnīta
genitive mūnītī mūnītae mūnītī mūnītōrum mūnītārum mūnītōrum
dative mūnītō mūnītae mūnītō mūnītīs
accusative mūnītum mūnītam mūnītum mūnītōs mūnītās mūnīta
ablative mūnītō mūnītā mūnītō mūnītīs
vocative mūnīte mūnīta mūnītum mūnītī mūnītae mūnīta

References

  • “munitus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
  • “munitus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
  • munitus in Charles du Fresne du Cange’s Glossarium Mediæ et Infimæ Latinitatis (augmented edition with additions by D. P. Carpenterius, Adelungius and others, edited by Léopold Favre, 1883–1887)
  • munitus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.
  • Carl Meißner, Henry William Auden (1894) Latin Phrase-Book‎, London: Macmillan and Co.
    • a town with a strong natural position: oppidum natura loci munitum (B. G. 1. 38)
    • a town artificially fortified: oppidum manu (opere) munitum
Wikious
Boobota
Sagapedia