muu (“other, else”) + -kalainen. Attested since at least 1548 in a variety of spellings (the Bible of that year has Mucalainen in Luke 17.18 and mwcalainen in Luke 24.18).
muukalainen
Inflection of muukalainen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | muukalainen | muukalaiset | ||
genitive | muukalaisen | muukalaisten muukalaisien | ||
partitive | muukalaista | muukalaisia | ||
illative | muukalaiseen | muukalaisiin | ||
singular | plural | |||
nominative | muukalainen | muukalaiset | ||
accusative | nom. | muukalainen | muukalaiset | |
gen. | muukalaisen | |||
genitive | muukalaisen | muukalaisten muukalaisien | ||
partitive | muukalaista | muukalaisia | ||
inessive | muukalaisessa | muukalaisissa | ||
elative | muukalaisesta | muukalaisista | ||
illative | muukalaiseen | muukalaisiin | ||
adessive | muukalaisella | muukalaisilla | ||
ablative | muukalaiselta | muukalaisilta | ||
allative | muukalaiselle | muukalaisille | ||
essive | muukalaisena | muukalaisina | ||
translative | muukalaiseksi | muukalaisiksi | ||
abessive | muukalaisetta | muukalaisitta | ||
instructive | — | muukalaisin | ||
comitative | See the possessive forms below. |